— Lähtään Teurolle, siellä on hyvät maat, vastasi Joppi päättävästi.
— Se on minulle oikeastaan takamatkaa, mutta jos hevosen panet, niin yhdentekevä. Pääsemmehän sillä takaisin, sanoi Oskari.
— Pannaan hevonen, on niillä aikaa —
Miehet painuivat uneen, kumpikin omissa mietteissään.
Aamulla ajaa koluutettin metsään sitä huononpuoleista ratastietä, joka vei kylästä maantielle ja kirkolle.
Siinä oli kyläin keskivälillä noin puolen peninkulman levyinen metsämaa, jonka läpitse Teuron oja juoksi, tullen oikealta puolelta suuresta Kilpisuosta. Kylätie vei ojan poikki pikkuista ennen yhtymäkohtaansa valtamaantiehen, josta toiselle kädelle käännyttiin kirkolle, toiselle taas rautatielle. Sitä metsämaata, joka oli vuoroin korpea, vuoroin mäkeä, kutsui kumpikin kylä takamaakseen, vaikka se oli niiden keskivälillä, mutta siellä oli kummankin kylän metsäpalstat, ja ne aina sattuivat viljeltyjen maitten taakse, kylästäpäin katsoen.
Palstat kulkivat pitkinä sarkoina, päättyen kummaltakin puolen ojaan, joka oli kyläin rajana. Siellä oli, varsinkin kirkonkylän puolella, tukkimiesten kirveet jo monen talven paukkuneet, ja kun pientä metsää sitten oli alettu hakata haloiksi ja vetää rautatielle, niin oli useaan paikkaan jo syntynyt aikamoisia pälveitä, joista alastomat mäennyppylät näkyivät etäälle. Metsänkylän puolella ojaa oli niitä vähemmän.
Jopin palsta kulki loppupäässään ihan pitkin kylätietä, sen oikealla puolella, ja päättyi sillan korvaan, missä oli pieni uutismökki. Se ei ollut mikään oikea torppa, vaan voisi kerran siksi tulla, kun pelto laajenisi. Nykyään vielä sen asukas kulki itsellismiehen kirjoissa, ja kävi enimmäkseen rahatöissä, paitse veropäiviään, jotka hän kesäsittäin teki Hinkkalaan.
Ja paikka siinä oli muuten vallan sopiva torpankin tiluksiksi, sillä maanlaatu oli hyvää, savipohjaa korpea, mutta asukas valitteli sitä hallan araksi, niinkuin yleensä oli laita koko paikkakunnan, suuren Kilpisuon vuoksi.
Sinne mökille saakka olivat Joppi ja Oskari päättäneet ajaa hevosella ja jättää se sinne suojaan jahdin ajaksi. Paremmin olisi luullut jäniksiä olevan metsämaan syrjässä, heti kylän peltojen ja niittyjen takana, mutta kun päätös kerran tuli yksimielisesti siten tehdyksi, niin sinne ajettiin.