— Mutta kun ei ole saatu havuja tarpeeksi ja täällä on ollut niin märkää, rohkeni piika väittää.
— Vai ei havuja — vai ei havuja, matki Joppi, tarkastellen lehmäin alusia — ja hän löysi sieltä oikeita heiniä.
— Onko tämä vaksia sitten, häh?
— Menee niitä aina alle joku tukko, selitti piika, kun ne ovat huonosti tehtyjä kesällä, tunkkaisia —
— Sinä ole itse tunkkainen, lätys, senvuoksi ne eivät syö. —
— Mutta onko isäntä käynyt täällä katsomassa, kuinka ne syövät ja mitä ne syövät, ja syödä niiden pitäisi — tuon kantaneen kumminkin, kun miehet tahtovat maitoa joka päivä.
— Olkoot maidotta! Ja kas sellainen maito kannattaa ajaa heiniä sontaan. Kyllä minä teidät — ja selvän minä tästä teen — panen lihaksi joka sorkan ja ajan teidät talostani pois.
— Siunaa ja varjele tätä komentoa, sanoi piika toiselle, Jopin rientäessä läähöttäen talliin.
Renki seisoi ovella.
— Te lurjukset olette syöttäneet hevosille liikaa.