Kun Joppikin tahtoi puolestansa tarjota, kysyi hän Jussilta, mistä sitä saa?
Ei sanonut Jussi sitä hänellä itsellään olevan, mutta noutamaan hän kyllä menee vanhalle isännälleen, jos saa ryypyn vaivastaan.
— Mitä se maksaa?
— Kaksi markkaa nuija.
— Onpa tupla hinta, mutta hae häntä pari nuijaa sentään, tuossa on raha. — Eihän sitä muualtakaan halvemmalla saa näin myöhällä enään, sanoi Joppi.
Hierottiin siinä välillä sitten vähän hevoskauppoja, mutta kun jokainen kehui omaansa parhaaksi ja "kaikki siat ovat pimeässä mustia", heitettiin kaupat päättämättömiksi aamuun ja alettiin uudelleen lyödä nakkia.
Jussi tuli peliin mukaan.
— Hyvinpä sinä olet rahoissasi, sanoi Joppi.
— On se toista, kuin renkimiehenä, vastasi Jussi, vetäen taskustaan osansa pöytään.
Ja hän on kovin mielissään, että pääsee kerran koettamaan Jopin kanssa isommassa seurassa. — Nyt sitä ei auta vääryyden teko — nyt siltä on puserrettava entiset häviöt takaisin — juuri tällä paikalla — tässä pöydässä — hän on oppinut pelaamaan hänkin jo, ja tietää milloinka nakkaa — —