— Ei. Ei ole vielä virkaa aukikaan pantu, mutta kohdakkoin se tapahtuu, kunhan pappila on valmis. Tämä pastorimme hakee myös, Jussila nyökäytti päätään siihen suuntaan mihin pappi oli poistunut, — ja tietysti hän vaaliin pääsee, koska ylimmät kiitokset sai tänä kevänä pastoritutkinnossakin, mutta se on eri asia, jos sitten korkea sinaati hyväksyy hänet. Kyllä se olisi ainakin seurakunnan vakaa toivo.
Syntyi hetken äänettömyys. Asia oli kuin umpiperässä, josta korkean vieraan odotettiin se johtavan pois tai antavan edes jotain toivoa sen hyvään päättymiseen.
— Kyllä hän on niitä jaloimpia pappismiehiä, säesti nyt Mikkola Jussilan sanoja, saatuaan ensi kerran tarpeeksi aikaa avaamaan suunsa, ja näyttämään, ettei hänkään ollut aivan mykkä. Hän oli istunut koko keskustelun ajan torkkuvan näköisenä ja jonkin kerran raottanut tiukkaan suletuita huuliaan ikään kuin ruvetakseen puhumaan, mutta aina vietiin häneltä sana suusta ja silloin käännätti hän joka kerta päätään sinne päin mistä ääni kuului, jolloin koko hänen yläruumiinsa kääntyi samaan suuntaan, niin kuin lukkarin penkissä kirkossa vanhanaikuinen numerotaulu.
— Ja se olisi auttamaton vahinko koko seurakunnalle, jollei sellaista valpasta ja yhteistä hyvää harrastavaa miestä saataisi, jatkoi vielä Mikkola hammastensa välistä, kun kerran oli puheen alkuun päässyt.
— Jaah, sen te tietysti saatte nähdä sitten kun aika tulee, sanoi puheenjohtaja, kun senaattori ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä vastatakseen tähän miesten mielestä niin tärkeään asiaan.
Sahanomistaja on tämän jutun ajan hiljaa keskustellut erään toisen herrasmiehen kanssa ja nyt he nousevat ylös lähteäkseen jaloittelemaan.
— Huhhuh! kyllä nyt on kuuma, sanoo lihava herra, pyyhkien otsaansa.
Mikkola mutistelee suutansa, kääntelee jäykästi päätään miehestä mieheen vastapäisellä laudalla ja sanoo ylen hartaasti ja varmasti hänkin:
— On tosiaankin kuuma ja kuiva!
— Eikä tule sadetta, yhtyy heti joku toinen.