Samassa kumarteli jo pappikin lasineen heidän edessään.

— Etevä mies kyllä muuten, vaikka on vähän tottumaton puheita pitämään, virkkoi hän anteeksipyytävällä hymyllä, niin kuin Jussilan puolesta.

— Tahto on hyvä kumminkin, äännähti puheenjohtaja.

— Herra sinatöörin malja, kuului samassa papin selän takaa Jussilan mielihyvää ja voitonriemua puhuva ääni, ja hänen sivullaan teki Mikkola jäykkiä kumarruksia juhlallisen näköisenä, lasi kädessä ja suutaan mutistellen. Ja kun hän sen oli saanut asetetuksi oikeaan kuntoon, laukesi sieltäkin lopulta kovin varovasti ja hitaasti "sinaatörin malja" kuuluviin, ja sitten peräytyi hän selkä edellä toisten joukkoon. Ja hänen hartaan vakava katseensa ja se tapa, jolla hän piteli lasia tukevasti kourassaan, äännähtäen jotain toisille takanaan seisoville isännille päätään kääntämättä, ilmaisivat selvästi hänen ajatuksensa siitä, että jotain erinomaisen tärkeätä oli tapahtunut, jotain jossa Jussila ja pappi ja hän itse kolmantena olivat senaattorin rinnalla keskipisteenä.

Puhe oli tehnyt mahtavan vaikutuksen moneen isäntämieheen.

— On sillä Jussilalla sentään rohkeutta ja päävärkkiä, kuiskaili joku joukossa.

— On totisesti! vielä sekin valtiopäivillä istuu, sanokaa minun sanoneeni…

Vaan lukkari, joka ovella oli kuunnellut Jussilan puhetta sikaarin hammasluutaan pureksien ja syleskellen, riensi lyömään tahtia soittajilleen ja antoi tulla "kaisermarssia" räikkyvällä voimalla ja jatkoksi lempeämpiä tanssikappaleita, sillä "fanfaareita" ei löytynyt vielä soittokunnan nuottivarastossa.

Päivällinen syötiin loppuun ja puheita pidettiin vieläkin, joskaan ne moneen eivät tehneet samaa vaikutusta kuin Jussilan puhe, sillä "konstiko se, että pappi osaa puhua".

Mutta alapihan tasaisella nurmikolla alkoivat kylän nuoret pistää tanssiksi, ettei hyvä soitto menisi hukkaan. Aluksi ei kukaan mielestään rohjennut alkaa, vaan kun piha-aita ja puut sen vieressä verhosivat sentään alapihaa päärakennukseen näkymästä, olivat mielet rohkaistuneet ja päätettiin, että tulkoot kieltämään jos tahtovat, eivät sakottane kumminkaan.