— Ottakaa te valtakirjoja vahvasti, mutta hiljalleen, vähin äänin, noin vaan lypsäen, ja isoäänisiltä etupäässä.
— Se tehdään.
— Ja ensi syksynä rakennus alulle. Minä lahjoitan ilmaisen tonttimaan. Tuossa on hyvä paikka toisella puolella maantietä, tuossa kujan suussa, katsokaas.
Hän näyttää kädellään ikkunasta maantielle päin ja koko joukko siirtyi katsomaan.
— Hyvä on paikka, sanottiin. Kuiva törmä ja hiukan sivulla kylästä niinkuin pitääkin.
— Sanokaa kaikille, että Jussila lahjoittaa maan… ja viisikymmentä hirttä vielä.
— Tuskinpa kehtaakaan enää kukaan vastustaa, huudahti pappi, ja samaa mieltä olivat muutkin.
— Ja sanani pidän, jatkoi Jussila yhä ylenevällä äänellä.
— Tontti ei maksa kunnalle äyriäkään, pankaa muistiinne se. Mutta sekakoulu siitä on tehtävä, naisopettajalla, lisäsi hän hetkisen päästä, aivan kuin olisi sen pannut ehdoksi lahjalleen.
— Tietysti, sanoi pappi asiantuntijan äänellä. — Ne ne aina ovat parempia.