— Paljon kuuluu tulevan näyttelyyn väkeä rautatietäkin, sanoi hän antaissaan isännälle myttyä. — Sanoi asemamies langalla tilatun kymmenen hevosta, ja kuuluu tulevan sinatöörikin, mikä lie herra —
— Mitä — mikä? tiuskahti Jussila hätäisesti, silmät välähtäen, ja astui kiivaasti askelen Mattia kohti pää vielä enemmän etukuukassa kuin tavallisesti.
— Mistä minä tiedän mikä se on, mitä ruunun herroja, sanoi Matti melkein pelästyneenä — mutta sinatööriksi sitä asemamies touhuissaan sanoi, ja sieltä se Helsingistä päin kuuluu tulevan ja hevosen on tilannut.
Isäntä pyörähti ympäri kantapäillään niinkuin nuori poika ja napsautti sormiaan.
— Ahaa, kyllä arvaan, sanoi hän. — Hae Matti kaksi sileää haasiariukua, pannaan liput portin pieliin myös.
Ja hän riensi kaulustansa kohennellen, ylenmäärin tyytyväisen, vaikka vähän hämmentyneen näköisenä avoimesta lasieteisen ovesta sisään.
Mutta Matti seisoi ja katseli vielä hetken eteisen oveen, mistä isäntä oli kadonnut hänen näkyvistään, ja kyhni niskaansa. — Mikähän siihen nyt meni? — Ensin tutkasee tuimana — sitten lauhtuu taas ja pyörähtelee kuin tanssiin lähdössä —. Hän muisti sitten haasiariu'ut ja alkoi kävellä katselemaan mistä niitä löytäisi, mutta mennessään höpisi hän vielä: — Sinatööri… sinatööri… pitääpä senkin kumman vielä näkemän… mikähän lie.
2.
Muutamia naapuripitäjiä oli yhtynyt yhteiseksi maanviljelysseuraksi toimeliaitten miesten hommasta, niinkuin tapana on ollut monella muullakin kulmalla maatamme, ja suurimpana yllykkeenä siinä on ollut noitten innokkaitten alkuunpanijain syvä harrastus "maamme pääelinkeinon, maanviljelyksen, ja sen sivuhaarain kohottamiseen", kuten sitä tavallisesti sanotaan. Ja niin on valittu toimikunnat ja puheenjohtajat, kasöörit ja kirjurit, ja sitten vielä erikseen haaraseurojen s.o. kuhunkin eri pitäjään toimikunnat esimiehineen jne., on haettu valtionapua, kartutettu kassaa jäsenmaksuilla ym. ja määrätty kaikille valituille virkamiehille palkkiota itsekullekin vaivansa mukaan. Touhua siinä on ollut kovasti, jäseniä on koottu seuraan, on pidetty kokouksia ja näyttelyitä, on kulettu ja hääritty ja innostuttu. Mutta se vaivannäkö on ollut hauskaa, niinkuin ainakin yhteisten ja uusien asiain hyväksi toimiminen, josta toivoo jotain hyötyä lähimmäisilleen.
Anton Jussila — tai niinkuin häntä ennen, kun ei vielä ollut isäntänä talossa, yleiseen kutsuttiin: Jussilan Anttoo on ollut pitäjänsä puuhaavimpia miehiä, mitä maanviljelysseuraan koskee, vaikkakin se jo oli perustettu ennenkuin hän oli vaikuttavaan asemaan kunnassa päässyt ja vaikka se kunnia häneltä puuttui, että olisi ollut seuran kulmakiveä laskemassa.