— No niin, no, jaha, jaha! lueskelee hän nostaessaan päänsä pöydästä ja kääntyessään asiamiehiin päin.
— No, ettehän nyt juuri häiritsemäänkään sentään, sanoo hän. — Kyllähän minä olen asiamiehiin tottunut ja saan joka päivä jonkun hetken uhrata virkatoimiin, kunnan yhteisten asiain valvomiseen ja asiamiesten vastaan ottoon, mutta senhän sitä täytyy ihmisiä auttaa, joka siihen kykenee. Se on maailman meno se, heh! Mutta kas kun en muistakaan, vaikka olen kylläkin tainnut nähdä joskus — ettehän te ole oman kylän miehiä?
— Tuoltahan me olemme Nummenperästä, sanoo vanhempi mies. — Minä olen se Jussi, joka tätä nykyä yritän olla lampuotina siellä puulaakin talo pahassa, kyllähän me isännän kanssa nuorempina paljonkin yksissä oltiin. Kerran hevostakin vaihdettiin tuolla Ylimattilassa ja minä sain takkiini että rotisi.
— Kas kuinka olet vanhennut, rientää Jussila sanomaan, — vaikka oikeastaan hänen tekisi mieli kieltää koko asia.
— Kyllähän tämä maailma laahaa miehensä niinkuin Kokkalan housut. Paljon on ollut raatamista minullakin ja huolta, ettei siinä ole jaksanut tali pinnalla pysyä. Suuri on joukko leivässä pidettävä, eikä ole ollut varoja edes omaa maatilkkua hankkia, vaan pitää vielä siitä hävinneestä talosta puulaakille suuri vero maksaa. Metsän veivät, että tuskin on kalikkaa pesään pistää, mutta muuta huolta eivät ole tilasta pitäneet, eikä sille tänä huomenna ostajaakaan ilmesty.
— Niin, onhan se niinkin, hohhooh, haukottelee Jussila. — Vaan mikä teillä oikeastaan oli asiana?
— Sehän meillä oli asiana, että otettaisi, tai oikeastaan tämä Eenokki ottaisi, hän pitää sitä meidän talon torppaa, Suosikaa, niin, tämä Eenokki nyt ottaisi rahaa lainaksi kunnan suopankista ja minä menisin Ylimattilan kanssa takuuseen. Tultiin kysymään ottaisiko isäntä tehdäkseen velkakirjan.
— Suuriko summa summa pitäisi otettaman?
— Kyllähän sata markkaa kumminkin pitäisi ottaa, arvelee Eenokki, torpan mies. Olisi koetettava suota heinänkasvulle ja saada siihen ojia. Kyllähän sitä sarkoihin pistelisi, mutta valtaoja se rahaa nielee. Eivät näy siitä isännät välittävän mitään, vaikka on tämän Jussin kanssa puheena pidetty, ja nyt täytyy yrittää itseni, koska ovat luvanneet, että saan torpassa olla eteenkinpäin.
— Eiväthän ne välitä, todistaa lampuoti. — Minä otan tämän Eenokin kanssa osaa valtaojan kaivuun.