— Täällä on. Jopa kuuluu kummia. Ja kuinka vähin äänin ja salaperäisesti on veitikka toiminut, että jos passikin oli valmiina!
— Valmiina oli.
— Mutta vähätpä me mokomasta herrasmiehestä, kiitetään päästyämme, kunhan olisi tuonut sinulle kassan kajoomattomana.
— Siinäpä sitä seistään. Toi niin vähän rahaa, että minä siitä sekä hänen kiireellisestä lähdöstään heti aloin epäillä. Siltakassan hän kyllä toi kokonaan, sen kaksituhatta, joka määrättiin talletettavaksi. Pyysi minun sitä tallettamaan, koska ei ollut itse vielä ennättänyt, mutta muissa kassoissa ei sanonut rahoja löytyvän kuin tuiki vähän, eikä meijerikassassa penniäkään.
— No mitähän tuolla oli olevinaan tekoa ulkomaalla, kun ei ole mitään tehnyt omassa maassakaan.
— Mitäkö tekoa? Kyllähän sen heti arvaa. Lähti tietysti asioitaan pakoon, ja sano minun sanoneeni, että sille tielleen hän jää, jollei tuomalla tuoda takaisin. Talo paha on velkana, ei ole joukkoa suremassa, mikä oli mennessä.
Mies, jonka nyt luultiin lähteneen kassojen rahoja ulkomaille tärväämään, oli väliaikainen kunnallislautakunnan esimies. Hän oli aikaisemmin ollut lukutiellä, vaan kun yleisen arvelun mukaan ei ollut kyennyt virkaa itselleen hankkimaan, oli hän hommannut pienen maatilan itselleen kotipitäjässään ja sitä nyt viljeli. Hänet oli suotta aikojaan valittu varaesimieheksi lautakunnassa, joka tietysti on enemmän nimellinen kuin todellinen toimi kunnallisten asiain hoidossa, mutta olikin niinkuin tapaturmassa saanut ottaa vastaan koko lautakunnan johdon, kun vakinainen esimies oli kesken virkaansa kuollut. Lähes vuosikauden oli hän jo sitä virkaa pitänyt, ja hänen virka-ajakseen taas oli varamieheksi valittu lukkari Kukkonen. Sitten oli hänen hommastaan perustettu osuusmeijeri seurakuntaan ja pantu hänet tuon uuden liikkeen rahastonhoitajaksi. Mutta vähävarainen kun oli, ei hän voinut saada kunnan mahtimiesten luottamusta, eikä hän sitä toden teolla koettanutkaan saada kun pysyi monissa asioissa erimielisellä kannalla näiden kanssa.
Ennen vuoden loppua tapahtuvissa uusissa vaaleissa olikin jo päätetty hylätä hänet ja valita joku varakkaampi, luotettavampi mies niin edesvastuun alaiseen toimeen kuin lautakunnan esimiehen virka oli.
Ja haikeasti oli jo moni meijerinkin osakas, etupäässä lukkari Kukkonen, katunut sitä, että sellaisen tyhjän miehen haltuun oli osakerahansa ja meijerin hoidon uskonut.
Kyllähän sieltä aina jonkunlainen hinta tuli maidosta ja tekihän se vuoden lopulla tilit, mutta voittoa ei tullut liikkeestä mitään, vaikka jo kaksi vuotta oli käynnissä ollut. Olisihan sen meijerin voinut perustaa kuka tahansa, päätettiin, tai jokainen käyttää rahansa itse tuottavammin, ettei sitä olisi toisen käytettäväksi antanut. Omaksi hyväkseen hän sen meijerin laittoi, itse hyötyäkseen, osaa hän päältä kyllä koreasti ottaa osan omaan taskuunsa ja siltä tehdä meille selvät tilit. Ja hänen on täytynyt ottaa, koska niin äkkiä oli alkanut taloaan parannella, eikä tiettävää tuloa ole miehellä ollut mitään!