Mutta olihan heillä selvä paperi taskussa, virheetön ja luja. Olihan heillä laillisen kunnankokouksen kumoamaton päätös. Jyvät olivat kunnan, tallettakoon omansa. Puhdas oli heidän tuntonsa, sillä olivathan he parastaan koettaneet ihmisten hädän lieventämiseksi, ja oliko se heidän syynsä, etteivät nämä tarjottua apua ottaneet, vaan enemmin saattoivat itselleen tulevaksi vuodeksi kadon.
Niin päättelivät he ja ajattivat rukiit pitemmittä mutkitta kunnan makasiiniin, romahuttivat siellä laariin vaan, ja kyllä sinne mahtui, kun ei ollut entistä tiellä. Ja sinne ne jäivät, eikä suuri osa kuntalaisista tiennyt ollenkaan, että he nyt olivat niin rikkaita viljasta.
13.
Tällaiset olivat ne kaksi välinäytöstä, jotka kesän kuluessa olivat kunnallisten asiain jokapäiväisen menon oheen sattuneet. Varsinkin jälkimmäisestä olivat Jussila ja hänen miehensä erittäin hyvillään, kun olivat edes yhdessä asiassa ilman suurempaa vastustusta saaneet tahtonsa perille.
Erittäinkin Mikkolan huulilla asui koko syyskauden muhoileva, hiljainen tyytyväisyys. Hän oli saanut olla välittäjänä näin mainiossa kaupassa, tehnyt sen niin kuin omissa nimissään vallan, ja maksanut puhtaasti, käteisellä rahalla. Eikö siitä ollut hänelle suuri hyöty vastaisten kauppojen varalle! Nimi kelpaa paperiin mihin tahansa, luotto on kohonnut aika askelen!
Vaan tämän asian onnistumisesta olisi sen toimeenpanijain oikeastaan tullut kiittää etupäässä sen pikaista toimeenpanoa ja harvinaista laatua.
Vakinaisessa kuntakokouksessa syyskuulla tulee toisellaisia asioita esille. Ne tunnetaan ja ne ovat kirkossa julaistavat jo kolmea viikkoa ennen. Ja siksipä onkin Jussila ja hänen kannattajansa olleet pyrynä liikkeessä, sillä asioita on paljon nyt ja kaikki ne ovat tähän samaan kokoukseen lykkäytyneet.
Paitsi kunnallisia vaaleja, sattuu tähän samaan kokoukseen vielä sellainenkin merkkitapaus, että siinä valitaan valtiopäivämiehen valitsijat, niinkuin edustuslaitoksemme mutkikas kokoonpano meillä joka kolmas vuosi vaatii. Ja siinä on seikka, joka kaiken muun ohessa on alkanut pyöriä Jussilan päässä ja täyttää hänen aivokamarinsa miltei kokonaan.
Hän tietää, että on syntynyt eri mieliä entisen edusmiehen suhteen, joka on talonpoikain mielestä liian suurellisella käytöksellään hiukan asiaansa pilannut. Hän tietää ja sisimmässään myöskin tuntee olevansa ainoa omassa kunnassaan, joka jo on kyllin kypsynyt ja täysin pätevä edustamaan koko tuomiokuntaa.
— Saadapa vaan oman pitäjän äänet kaikki, niin ei muuta tarvitsisikaan, ajattelee hän.