Kaikki vaalit käyvät myöskin toivomuksen mukaan.
Jussila on tullut valituksi kunnallislautakunnan esimieheksi, jonka palkkaa hänen omasta esityksestään on melkoisesti ylennetty. Ja valtiopäivämiehen valitsijoiksi on tullut juuri samat miehet, joita hän oli tarkoittanutkin.
Hän on ylen tyytyväinen kokouksen tuloksiin, huolimatta siitä, että pääluvultaan suurin osa kokouksessa olijoita, Kartanon ukko etupäässä, on vaatinut pöytäkirjan otetta ja luvannut valittaa kuvernööriin, koska tällä tavalla muka karttuu yhtäaikaa aivan liikoja ja tarpeettomia rasituksia kunnalle.
Moni katuu jo, että on puumerkkinsä antanut, ja aavistaa pahaa, kuultuaan kokouksen päätökset, mutta ei sovi enää valittajiinkaan yhtyä.
Eikä siinä valitus mitään auttanutkaan, sillä kuvernööri vahvisti kokouksen päätökset, ja jo ennen rekikelin tuloa aletaan tulisella kiireellä rakentaa koulua, sillä sen pitää välttämättä olla ensi kesään valmiin, niin on päätetty.
Ja Jussila riennättää työtä.
Hänet on vastikään nähty antavan ohjeitaan koulun perustuksen laskijoille ja osoittelevan kepillään mihin mikin kivi parhaiten soveltuu — ja melkein samalla hetkellä ajaa hän jo taas, pyylevänä kiessirattaillaan istuen aika vauhtia nummelle, mistä tien laittajain panokset paukahtelevat häntä vastaan niin kuin kunnialaukaukset, kun he siellä särkevät kiviä maantien sivusta pois.
Siihen hän seisattaa hetkeksi ja antaa rattailla istuen ja hevostaan pidätellen työnjohtajalle ohjeita, mutta kohta ei hänestä taas nähdä muuta kuin leveä selkä matkan päässä ja sivulle pöllähtelevä sikaarin savu, kun hän jatkaa matkaansa ja katoo ensimmäisen tienmutkan taa.
Hänen on ennätettävä kirkolle, Ojalan sillalle, katsomaan mitenkä lukkarin tuottamat insinöörit mittailevat vettä ja tutkivat joen pohjaa ja tekevät laskujaan vastaisesta rautasillasta.
Ja sitten on hänen ajettava uuteen pappilaan, johon apulaispappi on väliaikaisesti muuttanut asumaan, kun hänen omassa asunnossaan tehdään kunnan toimesta korjauksia. Siellä keskustelee hän papin kanssa uudesta koulusta, sen hoidosta ja järjestyksestä, ja pitää vireillä papin salaista toivoa, ettei hänen enää tarvitsisi ollenkaan muuttaa takaisin vanhaan ahtaaseen asuntoonsa, vaan saisi kirkkoherrana asettua ainaiseksi isännäksi siihen uuteen, komeaan taloon.