— Saman rakkarin!
— Mutta lupaa, ettet tee mitään, mihin hän pääsisi iskemään kiinni.
— Elä pelkää.
— Lähtään vaan. Olisi minullakin häneltä kysyttävää hiukan, että mihin hän on meijerin voittorahat pannut, koskei niitä tilissä näy.
Mutta ennenkun lähtevät etemmäksi, poikkeavat he aseman vieressä olevaan kievariin, ja tapaavatkin jo pahantekijän siellä. Tämäkin on poikennut sinne ja selittää parhaillaan happamen olutlasin ääressä muutamille naapureilleen kuinka etelämaissa viiniä viljellään, eikä tiedä mitään lähestyvästä vaarasta, joka Jussilan ja lukkarin haahmussa astuu ovesta sisään.
Jussila tilaa olutta hänkin, niinkuin oli aikonutkin. Kaataa lasiin ja ähisee.
— Soo, vai niin ne siellä tekevät.
— Niin juuri tekevät.
— Onko niillä siellä sanomalehtiä?
— Tietysti. Ja parempia vielä kuin meillä. Ei pistetäkään ensimmäisestä poikkipäisestä sanasta takavarikkoon.