Äskeinen lauhea mieli alkoi taas kadota. Hän tarkasteli kauvan ja tutkivasti vahtimestaria — että tuntisi hänet, jos sattuisi kolmen vuoden perästä vielä samassa paikassa tapaamaan, — ja poistui sitten vitkalleen, katsellen ovesta, vieläkö äskeinen joukko seisoisi siinä portaitten pielessä.
* * * * *
Samana iltana tapaamme Jussilan niiden säädyssä olevain tuttavainsa kanssa istumassa Seurahuoneen alakerrassa. He ovat alkuillasta olleet ylempänä, mutta kun Jussila on tullut niin kovaääniseksi, että on toisten mielestä herättänyt liiallista huomiota muussa seurassa, hokemalla kuinka me teemme ja kuinka meidän oikeastaan pitäisi tekemän, ovat "jäsenet" päättäneet lähteä pois ja vaatineet entistä "ehdokasta" tekemään samoin.
Mutta kun tämä ei ole tahtonut lähteä, vaan on valtiopäiväasioihin innostuneena luvannut ottaa vielä yhden "munkin", on siirrytty alakertaan, missä Jussila jommoisessakin pihkassa komentelee kyyppareita ja keikauttelee noita pieniä, salaväkeviä laseja, tuntematta niiden petollista vaikutusta ja huomaamatta kuinka puna nousee yhä korkeammalle hänen otsallaan.
— Ja niinkuin jo sanoin, jatkaa hän ylhäällä kesken jäänyttä puhettaan, Kappola ei olisi ikänä tullut säätyyn ilman tuota hävytöntä kirjoitusta.
Sitten alkaa hän sättiä koko kirjoituksen taitoa, ei siltä, ettei se olisi tarpeellinen kylläkin, vaan että sitä niin rumasti väärin käytetään. Hän vetää esiin muitakin esimerkkejä sanomalehdistä, kuinka julkeasti niissä hyökätään monen kunnollisen ihmisen kimppuun, ja joutuu lopulta seuralaistensa kanssa kovaan väittelyyn.
— Hätäkö teidän on niitä puolustaa, kun olette päässeet, aloittaa hän, mutta yskäsee sitten ja muuttaa sanansa: — kun ette ole joutuneet sellaisen solvauksen esineeksi.
Sillä hän on ollut huomaavinaan, että muissa pöydissä seurataan heidän keskusteluaan, eikä tahdo millään tavoin herättää sitä luuloa, ettei hänkin olisi valtiopäivämies, jommoisena luulee sivullisten itseään pitävän.
Se on hänelle jonkunlainen nautinto, ja hän tahtoo kumppaniensa kustannuksella ylläpitää sitä.
Mutta hän humaltuu yhä enemmän, kiivastuu enemmän ja tuo petteessä huomaamattaan totuuden ilmi.