On jo nujuutettu pakkasessa pari tuntia ja päästy arviolta muutamia neljänneksiä eteenpäin, kun tullaan laajanlaiselle järvelle.
— Eiköhän se tuossa tasaisella jäällä aja edes hiukkasenkin juosten, mietimme reen perässä.
Mutta meno on yhä sama.
— Kyllä on kehnoja hevosia täällä päin maata. Kuoppaan pantaisi meidän puolella tuollainen.
— Mikä sitä nyt ainoata hevostaan kuoppaisikaan — —
— No ei sillä ole muutakaan virkaa, kun tuskin enää kävelläkään jaksaa.
— Noh, ruunah! Katsos tuota! Olisipa pitänyt rannalta taittaa paju!
Ajetaan niemen nenitse ja siinä koppasee miehemme ohimennessä muutamia kaisloja ja heristelee niillä hevosta.
Ajetaan vielä melkoinen matka metsätaivalta ja keskustellaan yhä siitä vitsasta, joka piti taitettaman, vaan joka kumminkin taittamatta jäi, ja niin saavutaan vihdoin ensimmäiseen taloon.
Tiemme kulkee läpi talon, niinkuin vanhanaikaisen neliönmuotoon rakennetun hakulilinnoituksen läpi.