Mutta se on kummaa tässä maailmassa, kuinka vähästä ihmisen mieliala voi muuttua, joko kohota tai painua.
Koko luonto, maisemat, kaikki, yksin kirkas taivaskin päällämme ja veripunainen rusko, joka sivullamme kaukaisia vuoria ja metsiä näköpiirimme rajoilla hivelee, kaikki ovat menettäneet jonkun asteen arvostaan. — Kaikkia katselemme hyvän aikaa välinpitämättömin silmin, miltei nurpeina reessämme istuen. Ja kuinka toisin olisi kaikki ollut, jos kahvi olisi ollut hyvää, sellaista, mitä me hyvällä ymmärrämme, kuinka suurelta kaikki olisi tuntunut, jos olisimme saaneet pienen mielitekomme kunnolla täytetyksi. Mutta istua ja syleksiä ja noitua kehnoa kahvia keskellä ääretöntä luontoa, se vie pieneksi kaikki!
Talvisella säällä on sama ominaisuus kuin meri-ilmalla, se alkaa hiukaista vatsaa tavallista pikemmin. Seuraavan talon kohdalla tuntuu jo hiukan nälkä, eikä se kumma olekaan, sillä päivä on puolessa, auringon kehä on jo kokonaisuudessaan näkyvissä taivaan rannalla. Ruokaa saadaan talosta, leipää, lihaa, voita, maitoa ja suolaisia muikkuja. Tarvitseeko muuta! Ohut reikäleipä on ihan selvää ruista. Kekriin saakka oli talossa kyllä syöty olki- ja ruomuleipää, mutta silloin oli jo saatu jauhoja Oulusta.
Kummallista! Onko se vielä edellisen talon kahvin maku, joka tuntuu suussa, vai mistä se tulee, että heti ensimmäinen pala, jonka voin kera pistää suuhunsa, tekee vastarintaa alas mennessään. Mutta ryypätään maitoa päälle, ehkä se auttaa.
Ei auta sekään, pahentaa vaan, ja kun siinä yht'äkkiä johtuu mieleen joku ennen kuultu hämärä juttu tämän kulmakunnan lehmänantimista, niin alkaa luontoa kääntää, ei mene pala voin eikä maidon avulla alas ollenkaan. Jää vaan jälelle leipä ja suolainen liha ja vieläkin suolaisemmat muikut.
Kun maito ei näy kuluvan, kysyy emäntä, pitäisikö olla "särvintä".
Särvintähän siinä on edessämme, mutta jos tahtoo, niin tuokoon uuttakin lajia vielä, sittenhän senkin näkee.
Hän tuo puuhaarikassa harmaalle paistavaa vettä, jossa uiskentelee joitakuita epäilyttävän näköisiä valkeita kokkareita. Se on "särvintä", mutta pikemmin sitä voisi käyttää etikkana, jos olisi jotain ruokalajia, joka sellaista kaipaisi.
Huonosti käy syönti, ja meiltä alkaa mieli painua yhä enemmän. Ja hämäräksi painuu kohta koko taivas ja maa, lopussa alkaa olla lyhyt päivä. Kaikki on hämärää, painostavaa ja alakuloista pohjan perillä talvisaikana.
Kello on vasta kahden seudussa, mutta aurinkoa ei näy enää.