Neljännestunnin kuluttua on meillä toinen asia selvillä: meidät on talletettu oikeaan lutikkain siitos-, kasvatus- ja elatuslaitokseen, vaikka emäntä, levittäessään puhtaan raidin vuoteelle, oli vakuuttanut, kun asiaa epäilimme, "ett'ei niitä asiaksi saakka ole". Niitä kiehuu vuoteessa niinkuin muurahaisia pesässään, niitä kihisee ja kuhisee täynnä jokainen seinän rako ja jokainen lattiapalkkien liitos, ja niitä on jo kaikki lavitsalle heitetyt vaatteemmekin aivan täynnä. Ja joukossa marssii sekä yksittäin että komennuskunnissa suuria rusakoita, ja saattaisi sieltä löytää vielä muitakin ryömiviä, saaliinhimoisia, viiruselkäisiä otuksia, jos meillä olisi aikaa ja halua joka kohtaa lähemmältä tarkastella. Mutta meillä on kiire, me haluamme ilmaa ja vapautta, ja kohta seisommekin jo alastomin koivin ulkoportailla, hikinen tukka jään hileessä, ja ravistelemme ja mäikytämme seinään vaatteitamme revontulten kaameassa valossa, kunkin kappaleen erikseen, paitamme viimeiseksi.
Vedämme sitten porstuassa hyvällä kiireellä muutamia vaatekappaleita päällemme, sillä kylmä alkaa jo karmia liiaksi pintaa, ja menemme pirttiin. Mutta siellä emme pääse pitkälle oven suusta, koska lattia on täynnä makaajia, yhä täydempänä vielä kuin äsken, kun isäntä ja emäntäkin ovat tulleet siihen lisäksi. Ei ole muuta tilaa tyhjänä kuin oven ja uunin välinen nurkkaus, jossa on hevosten juoma-amme ja apelaitokset. Se on yhdeltä puolen kuitenkin paras kohta pirtin lattiaa, sillä siinä parveilee vähemmin rusakolta, koska se on kylmä ja märkä. Siihen täytyy meidän nyt asettaa oma turkkimme, jos mielimme ollenkaan nauttia unen virkistävää voimaa uuvuttavan matkan jälkeen, ja kietaista takki palloksi päämme alle.
Karjalan miehillä näytti joillakuilla olleen porontalja allaan, ja sellaisen päätämme mekin hankkia heti huomispäivänä, jos vielä matkaa jatkamme.
* * * * *
Minä olen nukkunut — nukkuuhan sitä lopulta väsynyt ihminen vaikka missä — ja alan nähdä kauheaa unta. Minut on sidottu jonkunlaiseen piinapenkkiin. Ruumistani pistellään terävillä neuloilla ja piikeillä ja nenäni edessä pidetään jotain epäselvää esinettä, joka on minut myrkyllään tukahuttaa. Mutta että kidutus kestäisi kauvemmin, ett'en minä heti heittäisi henkeäni, pyyhkäisevät kiduttajat, joiden näen hyörivän ympärilläni, aina tavan takaa päätäni jääkappaleella. Lopulta saan käteni irti siteistä ja aijon koettaa päätäni, mutta silloin putoaa kämmenelleni joku raskas esine ja minä herään. Lutikat riiviöt pureskelevat joka puolella, niin ett'ei tiedä mitä kohtaa ensimmäiseksi kyhnäseisi. Niitä on yhtä kaikki jäänyt vaatteihin, vai liekö niitä ollut pirtinkin lattialla — ja kömpineet etsimään suuhun pantavaa. Nenäni on kääntynyt nukkuissani lähemmä lattiaa, josta kaiken muun lisäksi lähtee tietysti sellainen oma hajunsa, kuin tallin lattiasta ainakin. Ovessa on alettu käydä ahkerasti — koko pirtillinen käy vuoronsa mukaan ulkona — ja siitä tulee aina avattaissa kylmä pakkasviima päähän. Joku astuu ohikulkeissa kädelleni, jonka olen ojentanut suoraksi, silloin kun herään.
Kopeloin puuhkalakin päähäni, väännän vähän turkin lievettä hartioilleni ja koetan nukkua vielä, siinä varmassa tiedossa, että käykööt nyt ovessa niin paljon kuin haluavat, ei ainakaan enää viima hiuksia vie.
Makuulle panevat vielä kaikki muutkin ja nukkuvat uudestaan. Pirtti on pimeä, mutta perältä kuuluu supatusta, kohta otetaan tulta uunin edessä ja joku naisista lähtee päresoihtu kädessä ulos, katsahtaen vähän niinkuin epäilevästi meihin oven suussa. Kohta näkyy ikkunasta, kuinka toiselta puolelta pihaa kohoo tulen kajastus ja nousee sankka parvi kipeniä ilmaan. Sinne on johonkin tehty tuli.
Hetken kuluttua palaa nainen pirttiin, heittäytyy levolle vielä hänkin, eikä kuulu taas muuta kuin kuorsauksia.
Minä en saa enää unta, vaikka ankara väsymys tuntuukin vielä silmissä. Loikoilen siinä ja katselen, kuinka kipinät leikkivät ilmassa. Alan tulla uteliaaksi.
— Minkähän tulen se sinne teki, kun itse tuli takaisin maata? Mitähän laitosta se sellainen on, kun tuli jätetään yksikseen palamaan?