Tämä tuntuu kaikki niin salaperäiseltä ja näillä salolaisilla on paljon salaperäistä. Tuo salainen supatus äsken, ja sitten ulosmenevän naisen omituisen tarkastavat silmät, jotka hänen ohi kulkeissaan selvästi huomasin itseeni kääntyneiksi, vaikka omat silmäni olivatkin puoleksi ummessa, tämä kaikki lisäsi uteliaisuuttani siihen määrään, että vedin kallokkaat jalkaani ja lähdin hiljaa pirtistä ulos.
Kipinät nousivat navetan päässä olevasta kodasta, ja sen raolleen jääneestä ovesta paistoi tuli. Hapuroin pihassa olevien rekien ja muitten esineitten lomitse pimeässä tulta kohti, niinkuin rauhaton yöllinen haamu. Mutta minun täytyi saada selville heidän hommansa, minun täytyi ne itse nähdä.
Avasin kodan oven. Mutta voi niitä verstaita! Keskellä kotaa riippui hahlossa suuri pata ja sen alla paloi rovio kuivia honkahalkoja. Pata oli juuri kiehumaan rupeamassa, mutta arvatkaa mitä siinä oli? Siinä oli vettä ja puhdasta — ihmisen lantaa. Elkää hämmästykö! Niin oli todellakin laita.
Tämä ei ollut suinkaan "ylösrakentava" näky ja vielä vähemmin se oli mikään virkistys nenälle, eikä se liioin ole niitä hauskimpia asioita muillekaan kertoa. Mutta kun sitten vielä sain täysin selville, kuinka tätä keitosta käytetään, en voi olla siitä puhumatta, varsinkin kun olen jälestäpäin kuullut, että monet matkantekijät ja omain paikkakuntain herrassääty sen kaiken tietää, vaan jokainen tahtoo siitä vaijeta ja pitää sitä jonain salaisena asiana, niinkuin salolainen itsekin. Sitä juotetaan lehmille, vaan asiata pidetään kovin salaisena ja vierasta kavahdetaan aina, sillä siitä on määrätty sakko, ja kuuluu toisinaan joitakuita sakoitetunkin.
Sillä tavoin kidutetaan lehmäraukkoja talven yli vauraammissakin taloissa, mitä sitten huonommissa. Ensin petäjäinen ja olki itse syödään — ja se sitten lehmällä syötetään — ja taas syödään se lehmän läpi käyneenä itse ja taas — uh sitä kiertokulkua!
Se tuntuu olevan varsin yleinen tapa ja sen huomaa jo päivällä, missä sitä käytetään. Siinä talossa on aina nurkan nojalla pystyssä sievonen rautalapio ja nurkkain taustat muuten tavallisista tuntomerkeistään ihan puhtaat.
On näillä mailla ollut joskus joku meijerikin käynnissä ja voita yritetty Englantiin lähettää, vaan yritys on rauennut. Ehkä kannattaisi paremmin, jos ruvettaisiin valmistamaan juustoa Limburgin tapaan.
* * * * *
Menin kummallisissa mietteissä ja mieltä etoen takaisin pirttiin ja heittäysin pitkälleni niinkuin muina miehinä. Vaan kohta siitä oli korjattava luunsa, sillä makaava lattia kohosi haukotellen ylös, kahvipannut pantiin tulelle, hevoset tuotiin appeelle ja miehet rupesivat tavallista pirtti-oikeuttaan istumaan.
Kummastuttaako nyt ketään, jos siinä on mennyt kaikki halu sekä ruokaan että juomaan ja myöskin halu matkan jatkamiseen syvemmälle metsätaloihin, ennenkun on aikaansa tärväten ajanut takaisin kirkonkylään, pappilaan tai johonkuhun muuhun taatusti siistiin paikkaan varustamaan itseään matka-eväillä ja samalla myös porontaljalla.