— Ka nälkäpalkka, on yksi vastannut. En saanut kuin 2 markkaa päivältä.
— Minä sain vaan puolitoista, on vastannut toinen.
Vaan kenenkään en kuullut saaneen siitä alle. Ja päivää on niillä mailla syystalvesta viisi tuntia, enkä näkemästäni usko, että sen puolen työmiehet olisivat erittäin taipuvia sitä puhteella jatkamaan, eikä se metsätöissä olisi varsin helppoakaan.
Vaatimukset ovat siis täällä suuremmat kuin etelämpänä, vaan mistä se tulee, sitä on lyhyeltä näkemältä vaikea aivan tarkoin selittää. Mutta suurimmaksi osaksi siihen lienee syynä se, että työkansa siellä on liiaksi metsäyhtiöistä riippuvaa. Yhtiöt pitävät näet työmailla ruokakauppaa ja kiskovat työmiesten kustannuksella siitä kaupastaan liiallista voittoa. Ja vaikka palkat ovat korkeammatkin, osaavat he kumminkin kiskoa siitä suuremman osan itselleen takaisin. Vaan miksei voisi isompi joukko työmiehiä lyöttäytyä yhteen, hankkia ruokavaroja muualta ja elää niukemmasti silloin, kun suuria paloja ei voi saada? Olisihan se parempi sekin, kuin olla ihan kaikkea ansiota vailla. Olen nähnyt monen miehen istuskelevan kotosalla ja valittavan työnpuutetta, ja olen nähnyt monen eukon apua hakemassa ja valittavan nälkää.
Toisin oli esim. vuosina 1867-68, jolloin rautatietä Riihimäestä Pietariin tavallaan silloisena hätäaputyönä teetettiin. Silloin sai mies päivältä 80 penniä, ja kilo jauhoja — mätiä kulijauhoja enimmäkseen — maksoi 40 penniä. Mutta miesten täytyi tehdä työtä niillä palkoilla, voittaa huono aika tai sortua, sillä muuta valittavaa ei ollut, rahakkaampia hätäaputoimenpiteitä ei löytynyt.
* * * * *
Renkimiehille maksetaan nykyään Ristijärvellä noin 200, piioille noin 80-100 markkaa vuodelta. Hyrynsalmella ehkä hiukan vähemmän, mutta useissa taloissa ei osaa sentään kunnollisesti kyntää tai niittää muut kuin isäntä, ja naiset ahtavat riihiä.
Kun tapaa nuoren miehen, joka on sattunut rengiksi rupeamaan, ja kysyy häneltä, miksi hän on niin kehno maantöissä, vastaa hän, että hän on paremmin tottunut kirvestöihin. Ja sentään näkee monen miehen kirveessä sellaisen varren, ett'ei se ainakaan minun kädessäni pysyisi.
Nämä ovat seikkoja, joita olojen tarkempi tuntija saattanee hyvinkin pätevästi perustella, mutta on toinen asia, jolle kenenkään lienee vaikea löytää mitään pohjaa, ja joka minuun on vaikuttanut varsin tympäisevästi.
Eräs säätyhenkilö tahtoi hyvässä tahdossaan tulla minulle näyttämään sitä kurjuutta, mikä heidänkin kylässä syrjemmällä vallitsi.