Käskin kyytimiehen valjastamaan hevosen ja päätin lähteä itse liikkeelle katsastelemaan kylälle iltapuhteeksi, saadakseni siten joukon hajoamaan.
Ajoimme järven yli kylään ja akkaparvi saapasti perässä, jääden kumminkin koko joukon jälelle meistä.
Ensimmäisessä talossa, johon tulimme, oli pirtti puolillaan väkeä, naisia ja lapsia enimmäkseen, mutta joukossa sentään miehiäkin. Täydellinen hiljaisuus vallitsi huoneessa. Ainoastaan uunin sivusta lavitsalta kuului miehisen äänen surkea valitus. Menin lähemmältä katsomaan. Siinä makasi kurjassa tilassa, koukussaan, leuka polvissa kiinni keski-ikäinen mies, aivan kuin olisi taitettu keskeä yhteen. Hän oli jäänyt ruunun savotalla kaatuvan tukkipuun alle, tuotu sieltä kantamalla kotiin ja kitunut siinä pankolla katkaistuna jo viisi viikkoa. Hänellä oli vaimo ja kuusi lasta, ja kun ei oltu pienintäkään apua saatu mistään, ei miehen tuskain lieventämiseksi enemmän kuin lasten nälkäisiin vatsoihinkaan, oli vaimo lähtenyt Suomen puolelle kerjuulle. Hän oli siltä retkeltään juuri palannut ja tuonut tullessaan säkillisen leivän kannikoita, joita lapset parhaillaan ahnaasti kalvoivat. Mutta ei saanut äiti niitäkään kaikkia itse pitää, hänen täytyi niistä jakaa kylälle, ja auliisti hän näkyi jakavankin. Mustia paloja jaettiin terveille, mutta valkeampia, puhtaasta jauhosta leivotuita annettiin vaan kylän sairaille vietäväksi — niinkuin lääkkeeksi. Miehensä katkenneeseen selkään ei hän ollut mitään lääkettä eikä apuneuvoa saanut.
— Ettekö te täällä kotona saa minkäänmoista apua omalta puoleltanne? aloin minä kysellä.
Nyt vasta oikein kääntyi kaikkien huomio minuun ja puhe rupesi käymään vilkkaaksi.
— Emme saa, emme mitään. Et puuta kaataa saa ilman rahaa, et edes petäjätä leivän sekaan ilman maksua kuoria. Suomesta saamme apua, jos saamme, emme muualta.
— Suomesta saamme, vaikka köyhyys on sielläkin. Heitä jumala ja tsaari siunatkoon — -.
— Oletteko koettaneet hakea apua täällä kotona?
— Koettaneet olemme. Kemissä käytih, niin siellä herrat ärjästih, että heineä syökää! vastasi eräs miehistä.
— Kun niitäkään olisi edes lehmille tarpeeksi, säestivät toiset katkerasti.