Eikä se räikeä vastakohta ilmesty yksin kaupungin ja takaliston välillä, sitä näkee uskomattoman paljon jo itse takalistollakin, aivan samoin kuin sitä voi nähdä kaupungin ahtaassakin piirissä.
Olen oikeastaan rientänyt asioista edelle, kun puhun jo Oulusta, vaikka minulla vielä on kertomista nälkäseuduiltakin, mutta en voinut lomassa olla mainitsematta siitä, mikä matkalla ajatustani vaivasi.
Taivalkoskelta ajoin taas saloteitä pitkin takaisin etelään päin, Puolangalle, ja tulin sillä välillä kulkeneeksi myös erään kolkan yli Pudasjärven seurakuntaa, Puhosjärven ja Korpisen kyläin kautta kuuluisan hyvinvoipaan Askanmäkeen, joka on jo Puolangan puolta.
Siinä, Pudasjärven piirissä, tapaa varsin vauraan näköisiä taloja pitkin matkaa, vaikka ne ovat samallaisia erämaataloja kuin muutkin. Pirttien lattiat ovat maalatut — niissä ei kuleteta enää hevosia appeella — kammarien seinät ovat paperoidut, ikkunat ovat monessa paikassa verhotut "kartiineilla", siisteys on jotensakin tyydyttävä, mutta lapsia ei sentään panna kansakouluun, koska ne ovat "sellaisia laitoksia, joihin raha täällä saloilla menee hukkaan", kuten sanottiin; ja lähellä olevassa Jongun kylän koulussa kuului olevan vaan neljä oppilasta. Kummako sitten, jos ainaisissa pettuleipäseuduissa olisi koulut tyhjinä.
Oli näillä vauraammilla taloillakin sentään aina joku kurjempi, hätääkärsivä naapuri, joku, joka yhä piti vastakohtaa vireillä edessäni. Ja kun koetin ottaa selville, mistä tämä tulee, kuulin siihen aina samat syyt kuin kaikkialla muuallakin; syytettiin Jumalaa ja ihmisiä, luontoa ja tukalia oloja. Jokainen oli kyllä parhaansa koettanut, vaan ei se elämä siitä kirkastunut.
Mutta Korpisen kylän Holapan isäntä, joka kertoi renkipojasta tulleensa isännäksi, antoi tähän seikkaan sellaisen lyhyen selityksen, "ett'ei se kurjuuskaan kaikki ole Jumalan sallimaa, ei olojen pakottamaa, vaan on siihen muitakin syitä". Ja tätä jutellessaan veisteli hän ahkerasti astian laitoja koko pitkän puhteen — tervatynnörin laitoja tosin, mutta hän sanoi silloin tällöin polttavansa tervaa vaan hylkypuista ja minä luulen, että hänen lyhyessä selityksessään oli hyvin paljon totta.
Kuului olevan Pudasjärvelläkin sentään laajempiakin alueita, jotka ovat järjestään köyhiä ja niistä mainittiin etupäässä pitäjän pohjoisosa, Livojoen latvaseudut.
Vaan Puolangan puolelle tultaessa oli heti jo valitus yleisempi taas ja puute yleensäkin silmiinpistävämpi. Siinä sattui kyllä siinäkin matkani varteen taloja, jotka muistuttivat melkein "hoveja", kuten esim. edellä mainitsemani Askanmäki, jossa kylvetään vuosittain 14 tynnöriä ohraa ja ruokitaan 40 päätä karjaa kytkyessä, vaan heti ympäristössä syödään pienemmissä paikoissa, torpeissa ja mökeissä, tämän vuotisia "ruomuja" sekä petäjää.
Tulolähteitä sekä työansiota oli Puolangalla kyllä paljon, mutta ne olivat epätasaisesti jaetut, ja siitä kuului paljon valitusta. Toisissa osissa seurakuntaa niitä oli, toisissa ei, ja tämä tulee, varsinkin mikäli tilallisia koskee, siitä, että pitäjän alueeseen sattuu useampia valtion metsähoitopiirejä, ja näistä hoitopiireistä toisissa annetaan armopuita, vaan toisissa ei anneta, riippuen aina siitä, mihin huomioon paikalliset metsäherrat ovat tämän asian suhteen tulleet ja millaisia puoltolauseita he ovat tällaiseen puitten saantiin nähden valtion metsistä antaneet. Tämä oli sama seikka, josta valitettiin Taivalkoskellakin. Kuusamon piirissä niitä annetaan auliisti, niinkuin jo ennen olen maininnut, ja annetaan Hyrynsalmenkin piirissä; ja rahallinen ansio on niistä talollisten sekä yleensä puitten saajain oman puheen mukaan melkoisen suuri ja melkoisen huokealla vaivalla saatu.
Ostetaan näet ruunulta honkia ja hylkypuita esim. 100 markan arvosta. Kun niitä sitten on hiukan muokattu, ajettu jäälle ja keväällä uitettu johonkin rantasatamaan, voidaan niistä saada porvarilta hyvässä tapauksessa 1,000 markkaa ja ylikin. Ja sitä ennen, kauppoja tehdessä, on niistä jo saatu käsirahoiksi muutaman jauhosäkin hinta. Työssä on silloin ollut jonkun aikaa talvella pari tai kolme miestä ja hevonen, keväällä menee uittohommiin joku viikko. Tämä on kaikki hyvin ja tästä on paikoin totuttu jo elämään niin kokonaan, että on esim. maatyöt kotona keväällä jätetty vaimoväen huoleksi, mutta näitten kauppojen alla on ollut eräs ruma kohta, joka on vaikuttanut sen, että puitten saanti on lopetettu.