Ei siltä, ett'ei olisi hänellä niitä ollut niinkuin noilla toisillakin, sillä kaikki he olivat samanaikuisia "kansan pyhän tahdon" kannattajia, kaikki tuon saman, innostuneen ajan innostuttamia miehiä, jolloin ilta-yöt mellastettiin keskikaupungilla ja aamuyöt laitakaupungilla — ja päivät paranneltiin kohmeloa.
Mutta vanhapoika ei puhu niistä ajoista koskaan mitään.
— Kun et sinäkin jo kerran mene naimisiin, sanoo yht'äkkiä toinen naineista vanhallepojalle.
— Mikset sinä tosiaan nai? tokasee toinenkin.
Siinä se nyt taas oli! Juuri kuin ei enää olisi muuta puhuttavaa! ajattelee vanhapoika, eikä vastaa mitään. Ottaa vaan kulauksen lasistaan ja pistää jälleen sikarin suuhunsa.
— En minä sinuna tuollaista kituvaa elämää — oikea koti se pitäisi miehellä olla.
— Ja minusta on aina niinkuin naimattomalle miehelle ei voisi antaa täyttä arvoa.
— Jotain siitä todellakin puuttuu —
— Aatteles, kun tulee kotiin ja on lapset vastassa ja vaimo — —
— Ja saa tukkapöllyä — niinkuin lapsetkin —