— Voi, voi, kukahan sille keittää kahvia?
— Itse tietysti.
— Itse tietysti niin.
— Eihän sillä ole keittäjää.
— Niin, eihän sillä ole keittäjää. Minua niin huvittaisi keittää sille kahvia tuossa pannussa, jos se olisi kotona.
— Ja joisit sitten sitä hänen kanssaan tuolla oljilla istuen. Sitä olisi hauska katsella!
— Fyy, mitä sinä voit ajatella! Minä vaan keittäisin tietysti, ja katselisin, olisiko hän siitä hyvillään.
Herra nauroi ja he jatkoivat leperrystään.
— Kyllä ne »carbonarit», joista luettiin, olivat varmaankin kaikki ihan tällaisia, kuin tämä meidän sysi-ukko. Pitkiä, rotevia, tummaverisiä ja tulisia —
— Ja onko tämä mielestäsi niin tulinen? Pitkä ja musta hän kyllä on — — —