"Joo, käskekää vaan tulla tänne, mutta älkää unhoittako sanoa latvaheikkoolaiselta terveisiä", rienasi Tuhkalan Iiska vielä, mutta ei läheskään niin urhoollisen näköisenä kuin ensin.
"No nyt täällä kirjassa on jo yhtä vaille kaksikymmentä nimeä, ja se on kaunis alku! Mutta nyt me valitsemme virkailijat, nimittäin puheenjohtajan, kirjurin ja rahastonhoitajan. Esittäkää ensiksi joku puheenjohtajaksi", kehoitti Stenroos, jatkaen rauhallisesti kokouksen menoa.
"Ilmajokelainen sanoi Suomessa olleensa kolme vuotta sonni-yhdistyksen puheenjohtajana ja minä esitän häntä tämänkin seuran puheenjohtajaksi", ehdotti Tuhkalan Iiska.
"Ei suinkaan tätä raittiusseuraa nyt juuri sentään voida verrata sonni-yhdistykseen, vai mitä Iiska tarkoittaa?" kysyi ilmajokelainen.
"Ei suinkaan. Mutta itsehän sinä sanoit, että sonnitkin olivat jonkunlaisessa tekemisessä raittiuden kanssa, sillä ei niitä koskaan lääkitty viinalla. Minä ajattelen, että sinä saisit kulkea ikäänkuin vanhaa opittua latua, sillä jotain kai sinä olet oppinut siinä sonniyhdistyksessäkin", vastasi Iiska, peittäen suuren annoksen ivaa salaperäiseen silmäniskuun.
"Minä en välitä Iiskan ilveilyistä, vaikka se ei olekaan sopivaa vakavassa asiassa. Mutta meidän pitää saada seuran puheenjohtajaksi mies, joka voi seisoa lujana, eikä mene itse edellä Romulaan. Minä esitän siksi Stenroosia", ehdotti ilmajokelainen.
"Hyvä on!" kuului useammasta suusta, ja niin tuli Stenroos valituksi.
Kirjuriksi valittiin myös yksimielisesti Talso, Laihialta.
"Nyt puuttuu enää rahastonhoitaja. Esittäkää siihen joku luotettu henkilö", kehoitti Stenroos.
"Minä esitän siihen virkaan latvaheikkoolaista", esitti raumalainen.
"Minä panen vastalauseen sillä perusteella että latvaheikkoolainen ei osaa tehdä edes puumerkkiään. Kuinka hän sitten voisi hoitaa kirjanpitoa rahoista!" vastusti kuurtanelainen.