"Oikein kaunista ruotsinkieltä", vastasi Mikkoska, huomaamatta Iiskan ilkeätä ivahymyä.
"Se on ihmeellistä kuinka se ruotsinkieltä puhui, Mikkoska kun osaa sitä niin huonosti!"
"Miksi ei enkeli puhunut suomenkieltä?" ihmetteli Piltti.
"Se ei ole ollut kukaan muu kuin Romusen Anna, joka Mikkoskalle on unissa tullut kummittelemaan", selitti kuurtanelainen.
"Mitä me tässä turhia, väitämme! Minä uskon Mikkoskan näyn täydellisesti. Mutta minä en tiedä mitä tekemistä on ruotsalaisella enkelillä suomalaisen raittiusseuran kanssa, ja tämä kohta johtaa juuri siihen, että se on täytynyt olla Romusen Annan henki, joka on kummitellut Mikkoskalle unissa", selitti Talso.
"Samaa sanon minä, että ruotsalaisella enkelillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssa. Jos taas tämän seuran perustaminen ei ole Jumalan tahdon mukaista, niin kyllä Hänellä on riittävästi suomalaisiakin sanansaattajia lähettää meitä varoittamaan", vakuutti Mäki-Töyli.
"Raamatussa sanotaan: 'Juomarin ei pidä taivaan valtakuntaa perimän', ja se pitää paikkansa vielä tänäpäivänäkin. Minä tiedän, että paholaisella on hätä, sillä me juuri teemme hänen kanssansa pesäeroa. On paljon mahdollista, että paholainen on lähettänyt enkelinsä Mikkoskan luokse unessa ja käskenyt tämän hajoittaa seuramme. Jos Mikkoska ei olisi ollut epäuskoinen, niin hän olisi tuntenut äänestä kumpi enkeli se oli, hyväkö vai paha. Paholainen voi epäuskoisen luokse lähettää enkelinsä hyvänä enkelinä; ainoastaan puhtaat sydämestä voivat sen eroittaa. Kumminkaan emme tästä nyt väittele, vaan jatkamme kokousta", puhui Stenroos ja pyysi, että pysyttäisi asiassa eikä jaariteltaisi Mikkoskan unen johdosta.
"Onhan minulla oikeus puolustaa itseäni jollakin sanalla?" pyysi puheenvuoroa Mikkoska osoittaen syvää loukkaantumista.
"On on, olkaa hyvä!" myönsi Stenroos, mutta lisäsi: "Mikkoska lopettaa unestansa puhumisen tähän."
"Te teette ivaa minun unestani ja te saatte tehdäkin, mutta minä tahdon vaan huomauttaa, että kyllä minä nyt vielä eron tiedän Romusen Annan ja enkelin välillä. Jos se vielä ensi yönä ilmestyy vuoteeni viereen, niin pyydän hänen tulemaan tänne kokoukseen itse", selitti Mikkoska voitonriemuisena, huomattuaan yhden ja toisen kalseita ilmeitä, kuin olisivat tahtoneet sanoa: Herra armahda minua joutumasta aaveitten pariin.