"Ja ensimäinen körttiläinen, joka Amerikassa on raittiusseuraan yhtynyt", lisäsi Tuhkalan Iiska.
Siniset nauhat ilmoitti Stenroos jo saapuneen, sekä antoi jokaiselle yhden. Mikkoska ojensi nauhan raumalaiselle pyytäen häntä kiinnittämään sen rintaansa.
Se olikin raumalaiselle mieluisa palvelus, ja kenelle se ei olisi ollut, sillä Mikkoska oli kauniinpuoleinen ja puoleensavetävä nainen.
Kokouksen loputtua saattoi raumalainen Mikkoskaa. Castle Cartin portille. Erotessa tunsi hän jotakin omituista liikettä sydänalassaan, kun Mikkoska puristi hyvästiksi häntä kädestä.
Seuraavana päivänä olivat taas kaikki kapakoitsijat pitämässä yhteistä kokoustaan Romulassa. Mikkoska, kun oli ensin saanut ansaitsemansa kaksikymmentäviisi dollaria heikkoolaisen viettelemisestä, kertoi tarkalleen, mitä kokouksessa oli päätetty. Saamansa sinisen nauhan hän antoi Daliinille, jonka oli määrä hankkia samallaisia lisää. Näillä tahdottiin pettää seuraan kuuluvia henkilöitä.
Muutaman päivän kuluttua tuhkin nauhat Sandyskistä. Ne olivat aivan samanlaisia kuin raittiusseurankin nauhat, että mitään eroa ei niissä huomannut. Daliini antoi nauhat Romulaiselle, joka heti niistä naulasi viisi kapakkansa takaseinään, sekä suurilla kirjaimilla ilmoituksen: "Me ostamme 'Hyvä Toivo' raittiusseuran merkkejä viidestä dollarista kappaleen ja kaupantekijäisiksi annamme piirilasin ja 'äijän'-ryypyn."
Latvaheikkoolainen, huomattuaan nuo merkit kapakan seinässä, ja kuultuaan Romuselta, että ne on saatu raittiusseuran jäseniltä, käski antaa koko huoneelle juotavat. Hän tuli hyvin iloiseksi siitä tiedosta, kun oli muitakin seuran jäseniä, jotka olivat rikkoneet lupauksensa.
Mikkoska kiirehti Castle Cartiin tapaamaan raumalaista, sillä hän tahtoi saada hänenkin ennen ensi kokousta rikkomaan lupauksensa.
Raumalainen sattuikin tulemaan häntä vastaan kadulla. Jo kaukaa hän hymyili Mikkoskalle: "No, mihinkäs se Mikkoska on menossa?" kysyi raumalainen.
"Kah! Sinäkös se olitkin! Minä juuri ajattelin sinusta", sanoi Mikkoska ja jatkoi: "Minä tässä vaan huvikseni lähdin kävelemään ilman mitään päämäärää. Mutta nyt muistui mieleeni, että taisin jättää huoneeni oven auki, joten täytyy palata takaisin panemaan se lukkoon."