"No, mennään sitten yhdessä, minä myöskin lähden sinnepäin", sanoi raumalainen.
Heidän vieretysten kävellessään kysyi Mikkoska: "Etkö sinä ole katunut kun yhdyit tuohon raittiusseuraan?" mutta huomattuaan hetken sopivaksi lisäsi: "Vaikka pääseehän siitä erilleen, kun tekee samoin niinkuin tänään ovat tehneet viisi seuran toisista jäsenistä."
"Mitä he ovat tehneet?" uteli raumalainen ihmeissään.
"No, etkö sinä ole kuullut, että he ovat myyneet raittiusnauhansa
Romulaan viidestä dollarista. Romulainen on vielä hyväntahtoisesti
pistouvannut juotavat koko huoneelle kaupan päällisiksi", selitti
Mikkoska.
"Onko se oikein totta?" kysyi raumalainen.
"Aivan totta se on! En minäkään ensin uskonut, mutta menin itse katsomaan. Ja aivan oikein, siellä Romulan takaseinässä oli viisi nauhaa. Me voimme mennä nyt vielä niitä tarkastamaan, että sinäkin tulet omin silmin näkemään miten asia on", selitti Mikkoska edelleen lipevänä.
"Mennään vaan. Jos siellä on viisi meidän merkkiä ennestään, niin minulta saa Romulainen kuudennen", vastasi raumalainen harmistuneena, samalla tarttuen hellävaroen Mikkoskaa kiinni käsivarresta.
Kun he saapuivat kapakan edustalle, niin Mikkoska osoitti raumalaiselle kapakan takaseinässä olevia nauhoja. Raumalainen ei ensin uskonut silmiään, vaan tahtoi saada tarkemman selvyyden menemällä kapakkaan lähemmin tarkastamaan, josko nauhat ovat samanlaisia kuin sekin mikä hänellä oli.
"Me maksamme viisi dollaria nauhasta ja vielä pistouvaamme piirilasin ja 'äijän'-ryypyn kaupantekiäisiä!" tavasi raumalainen seinälläolevasta ilmoituksesta.
"Tänne viisi dollaria! Tulkaa ottamaan pojat suihinne!" komensi raumalainen, ja samassa ojensi nauhansa Romuselle.