"Vissiin Isontalon Antti ja Rannanjärvi! Mutta pian se nähdään!" hihkasi ilmajokelainen, samassa lyöden haulipussilla heidän edessään olevan pöydän kannen säpäleiksi.
"Meinaako vieras olla minun veroiseni?" tiuskasi eräs tukevahartiainen mies särkyneen pöydän takaa ja silmänräpäyksessä oli pöydän jalka hänen kädessään ja ilmajokelainen makasi tiedotonna lattialla. Nyt olisi seurannut samaa kahtapuolta, mutta samassa tuli sisään kaksi poliisia, jotka estivät tappelun. Ilmajokelaista koetettiin herättää henkiin, mutta tarhaan. Poliisit ilmoittivat hänet kuolleeksi ja lyöjä pantiin käsirautoihin.
"On parempi, että ruumis viedään tuonne takaruumaan yöksi pois tästä lattialta", määräsi poliisi. Miehet kantoivat ruumiin sinne ja peittivät Romusen Annan antamalla lakanalla. Ilmajokelaisen kuolema sai kaikki hetkeksi hillitsemään luontonsa ja todelliselta kannalta katsomaan asiaa. Romunen tarjosi nyt kaikille juotavat ikäänkuin peijaisiksi. Vastatulleetkin yhtyivät nyt joukkoon.
"Onko tämä mies, joka murhan teki, yksinäinen vai perheellinen mies?" kysyi Tuhkalan Iiska toiselta vastatulleelta.
"Kuuden lapsen isä on", vastasi toinen härmäläinen.
"Se on paha juttu! Mutta mitä me voisimme tehdä hänen hyväkseen" tiedusti Iiska myötätuntoisena.
"Emme me voi tehdä hänelle muuta kun mennään ja vapautetaan 'lakopista'. Se on kaikkein paras", ehdotti laihialainen.
"Se minustakin on paras keino. Mutta miten voimme hänet sieltä saada?" kysyi kuurtanelainen, epäillen sellaista yritystä mahdottomana.
"No, helppohan se on tuolta lautamökistä ottaa miehen ulos. Ei muuta kun yksi nurkka ylös niin korkealle, että mies mahtuu siitä ulos ja siinähän se on koko homma", selitti Iiska.
"Mutta jos sattuisi poliisit pitämään vahtia, niin se nurkka jäisi nostamatta", epäili raumalainen.