"Niin, kerroppas nyt meille oikein rehellisesti, miltä se kuolema tuntui", pyysi kuurtanelainenkin.
"Äh! Mutta jopas se olikin väkevää!" ihmetteli ilmajokelainen tyhjennettyään lasin. "Niin, miltäkö kuolema tuntui? Ensiksi, itse kuolema ei ollenkaan tuntunut siltä, miksi sitä olin kuvitellut. Niin pian kuin minua lyötiin, pyörähdin minä ruumiistani pois. Liitelin teidän keskuudessanne, ja mielelläni olisin ottanut osaa keskusteluun kanssanne, mutta en mitenkään saanut siihen voimaa. Minä olin kovin hyvilläni kun panitte lakanan ruumiini päälle, sillä minä tiesin, että en vielä tulisi jättämään tätä savimajaa, vaan on minun palattava takaisin siihen. Kun lyöjääni lähdettiin viemään lakoppiin, niin koetin kaikin tavoin antaa teille ymmärtää, etten ollut kuollut. Mutta kun en voinut puhua, niin oli kaikki turhaa. Minä seurasin heitä lakoppiin, ja juuri kun poliisi meinasi panna hänet sinne, niin minä sain lyöjäni ymmärtämään, että on parasta työntää sinne poliisi sensijaan kuin mennä itse. Raukka hätäili sitten mihin paeta. Minä johdatin hänet Romulan takana olevan pienen huoneen välikaton päälle, ja minä luulen, että löydätte hänet nytkin sieltä jos menette etsimään. Mutta kaadappas vielä toinenkin ryyppy, koska se tuntui tekevän niin hyvää kipeälle päälle", pyysi kuolleista herännyt ja lopetti kertomuksensa kokemuksistaan kuoleman takaa.
Melkein jokainen kuuntelioista tunsi kaamean ja värisyttävän liikkeen selkärangassaan.
"Kuka menee katsomaan onko se härmäläinen siellä, Romusen kaluhuoneen ylisellä?" kysyi Iiska. "Sitten nähdään puhuuko ilmajokelainen totta."
"Jos hän on siellä, niin sitten täytyy uskoa, mitä ilmajokelainen on meille kertonut", vakuutti Piltti.
"Kyllä minä menen, vaikka en minä usko, että hän siellä on. Joka kuollut kerran on, niin ei hän voi kertoa kuolemantakaisista asioista", sanoi Teemu epäilevästi.
"Mennään sitten, minä tulen mukaan", sanoi Iiska.
"Jos ilmajokelaisen sielu olisi kerran lähtenyt ruumiista, niin eihän se enää ruumiiseen takaisin olisi päässyt. Sen nyt ymmärtää hullukin. Ilmajokelaisen sielu olisi kulkenut härmäläisen mukana lakoppiin. Höpsis! Tulla sitte meille kertomaan mitä hän kuolleena ollessaan on nähnyt ja tehnyt!" puheli latvaheikkoolainen, tahtoen lyödä ilmajokelaisen selitykset naurunalaiseksi.
"No, pian se nyt nähdään, kunhan kerkiävät takaisin", selitti Piltti.
"En minä, pakota ketään uskomaan mitä olen kertonut. Pian saatte kuulla, että härmäläinen on siellä missä olen kertonut hänen olevan, ja vielä, että hänen vasemman käden pikkusormi on melkein poikki. Sormensa katkesi siinä rytäkässä kuin hän työnsi oven kiinni poliisien edessä, ja sormensa jäi oven väliin", selitti ilmajokelainen.