"Mutta sen minä haluaisin tietää kuinka sinä pääsit takaisin ruumiiseesi?" uteli laihialainen.
"Kun sain lyöjäni piilotettua, niin aijoin tulla teille todistamaan etten ollut kuollut, ja ettei murhaajakseni luullulla ollut mitään vaaraa, mutta koko maailma musteni edessäni niin etten voinut mennä minnekään muualle, niin pakenin omaan ruumiiseeni, johon johti heikosti johtava valosäde. Jos en olisi silloin pukeutunut maalliseen majaani, niin olisin saanut astua manalaan, sillä veren lämpö oli jo alempana. Sen jälkeen kun palasin ruumiiseeni, en muista paljon mitään, pääni ollen viinan huumaamana, paitsi sen kun lähdin Romulasta tänne."
Ulkoa alkoi kuulua ääniä, ja Samassa aukeni ovi ja Teemu Iiskan ja härmäläisen kanssa astuivat sisään.
"No, oliko hän siellä?" kysyttiin useammasta suusta.
"Aivan justiin, kuten ilmajokelainen kertoi", vastasi Iiska.
"Näytäppäs sormea!" vaati toinen härmäläinen ottaen omanpaikkasen käteen kiinni.
"Ai, ai, älä niin kovaa, se on kipeä!" pyysi tämä kun matkatoverinsa piteli häntä liian kovakouraisesti.
"Ja todellakin, sormi poikki, kuten ilmajokelainen kertoi!" ihmetteli
Piltti.
"Ilmajokelainen on siis noussut kuolemanvarjon maasta kertomaan meille kokemuksistaan, se meidän täytyy tunnustaa", ihmetteli laihialainen.
"Tämä on niin yliluonnollista, että minä pelkään ilmajokelaisen vieläkin olevan kuolleen ja kummittelevan tässä meille", lausui latvaheikkoolainen luoden aran katseen ilmajokelaiseen.