"Olette vissiin käynyt paljon kouluja, kun olette lukenut kreikkalaisistakin?" kysyi Piltti häneltä.
"Paljon olen käynyt koulua, neljä vuotta rippikouluakin, niin että on tarpeeksi talonpojan osalle", vastasi mies.
"No, hyvää päivää!" sanoi Iiska Kreetalle ja tervehti häntä kädestä sekä kysyi: "Tekös se sitte olette meidän odotettu tohtori?"
"Minähän se olen", vastasi Kreeta ja tarttui ojennettuun käteen.
"Muistitteko ottaa edes tarpeeksi sarvia mukaanne?" kysyi Iiska.
"Kaksisataa sarvea on minulla tuolla pussissa. Vaikka mä sen itse sanon, niin ne on parasta sorttia, mitä lehmän päässä voi kasvaa. Mutta kylläpä siinä sain kulkea ympäri pitäjää ennenkuin sain pussini täyteen. Nähkääs, nyt on sarvet hyvin lujassa, kun ovat ruvenneet joka talossa kasvattamaan niitä nutipäitä holsteini lehmiä, jotka ovat niin kelvottomia, ettei niille edes sarvet päähän kasva. Mutta kun se on kerran tullut tavaksi, niin holsteini se olla pitää, saipa kuppari-parka sarvia tai ei", selitti Kreeta.
Eräs joukkueeseen kuuluva nuori mies, joka vaatteistaan päättäen oli kaupunkilainen, istuutui tyhjän oluttynnyrin päälle ja alkoi haikeasti vedellä harmonikalla, jonka soittokoneen hän oli tuonut Suomesta. Soitto vaikutti repäisevästi mieliin ja karkoitti ujouden tulokkaista.
"Olipas vaan vähältä etteivät ne herrat siellä New Yorkissa vieneet minun sarvipussiani. Pussi tyhjennettiin pöydälle ja sitten niitä syynättiin ja mitattiin. Minä jo sanoin heille, ettei tarvitse parempia sarvia mistään hakea", selitti Kreeta kokemuksiaan Ellis-saarella ja moitiskeli amerikalaisia herroja.
"Niin, nähkääs, ne oli tullimiehiä, jotka meinasivat tullata Kreetan sarvet, mutta siellä oli joku suomalainen, joka osasi selittää ettei Kreeta tuo niitä tänne myytäväksi, vaan omia tarpeita varten", selitti eräs samassa matkassa saapunut mies.
"Tulkaapas nyt Suomi-vieraat kaikki sisälle. Teillä taitaa olla kaikilla kova nälkäkin kun olette pitkästi matkustaneet", kehoitti Mäki-Töyli vieraita.