— Haluaisin puhutella arvoisaa linnaherraa, — vastasi László pelokkaasti.
— Mikä on asianne?
— Tulin puhumaan tuomitun István Veresin asiasta.
— Ei käy laatuun — vastasi luutnantti tiukasti. — Krucsay herra ei ehdi nyt.
László risti rukoillen kätensä, mutta kun luutnantti katsoi häntä, kumarsi hän kunnioittavasti.
— Suokaa anteeksi. Minä luulin, että vaan pyydätte, en tiennyt, että voitte käskeäkin.
Hän riensi nopeasti sisähuoneisiin päin ja ohimennessään sanoi kynnykseltä:
— Heti on linnaherra palvelukseenne valmis.
Laszlo luuli uneksivansa. Mikä oli sille miehelle tullut, kun hän niin yht'äkkiä muutti käytöksensä?
Hetken kuluttua tuli raskaasti läähättäen huoneeseen isovatsainen Krucsay, punaisena ja paksuposkisena, päässään kanarianvärinen tekotukka, jota kampa piti takaa ristinmuotoisesti koossa.