— Siihen minä en suostu. Minä lähden ansaitsemaan kunniaani takaisin.
— Se taitaa käydä kovin vaikeaksi.
— Saanpahan kuitenkin koettaa. Vielä en oikein ole selvillä siitä, miten alotan.
Illaksi saapuivat he O-Liszkáriin, jossa Pista ensi töikseen ajoi vankilassa kasvaneen takkuisen ja kähärän partansa.
— Nyt sinä olet aivan kuin toinen mies! — huudahti László, katsellen kaunista, solakkakasvuista nuorta miestä. — Oletpa sinä muuttunut paljon kahdessa vuodessa! Sinua ei enää tunne kukaan.
— Sitä minäkin juuri tahdon, — sanoi Pista puoliääneen — ettei kukaan minua tuntisi.
XIII.
Keneen ei kuula osu.
Niitä seikkailijapäälliköitä, jotka, Rákóczyn kuljettua Puolan rajan yli, heti Beszkednissä yhtyivät häneen, johti suurimmaksi osaksi prikaatinpäällikkö László Ocskay, joka oli taisteluissa saavuttanut kuuluisimpien sankarien maineen. Paljon keisarillista verta valui hänen tiellään. Hänen sankariteoistaan kerrottiin legendoja kautta valtakunnan, aivankuin myöhemmin puhuttiin Bottyán Vakista tai Imre Berzeredistä, johon ei miekanterä pystynyt, sillä hänellä oli omassaan taikakalu; se oli litteä, pyöreähköteräinen ja molemmille lappeille oli kirjotettu taikavoimainen lauselma: »Sator Arepo tenet Opera Rotas.»[29]
Mutta kansanomaisin kaikista näistä kurucz-päälliköistä oli István Magday: sotamiesten suosikki, kansanlaulujen sisällys ja Bottyánin sotajoukon silmäinlume.