— Kas täällä he ovat — sanoi hallitsija innokkaasti.
— Minä olen myös täällä. Minkä sanoin, sen sanoin.
— Krucsay on mahtava mies — huudahti Rákóczy hilpeästi — nyt voimme siis auttaa tapauksien menoa vielä askeleen eteenpäin.
Niin sanoen kääntyi hänen majesteettinsa yhä läsnäolevan lähetystön puoleen:
— No, herrat Nesselroth ja Szilágyi, nyt voin myöntää teille lykkäystä, mutta ainoastaan yhdellä ehdolla.
— Odotamme nöyrimmästi teidän majesteettinne käskyä.
— Sillä, että annatte naimattomat tyttärenne näille minun sotureilleni, sillä nyt on minulla särvintä joksikin aikaa Krucsayn maatiloista.
— Teidän majesteettinne toivomus on minulle käsky, kumarsi Nesselroth.
— Minulla ei ole suinkaan mitään sitä vastaan! ilmotti Szilágyi.
Nuorten urhojen kasvot kirkastuivat onnesta.