Kukot kiekuivat puolenyön hetkeä.
Plebaani kömpi patjojensa väliin, hänen hampaansa löivät loukkua ja aamulla makasi hän kuumeen kourissa.
Mutta vielä enemmän kohosi kuume, kun hänen taloudenhoitajattarensa ilmotti:
— Kirkkoherra, suuri onnettomuus on tapahtunut.
— Mitä on tapahtunut?
— Kalvinilaisen kirkkoherran sukset pääsivät alamäessä väärälle suunnalle ja hän suistui rotkoon jonne kuoli.
* * * * *
— Minä vaan senvuoksi ajattelin, teidän majesteettinne, — päätti kerjäläisteini satunsa — että jos on tosi se sanoma, jonka viestintuoja saattoi toisesta maailmasta, ei kumpikaan näistä valtaherroista ole oikeassa.
— Oikeassa olet — huudahti Apaffy. — Kertomuksesi on hyvin kaunis ja opettavainen. Minä olen siihen tyytyväinen.
Valtaherrojakin se miellytti.