— Noh, tulepas lähemmäksi!
— Antaa hänen mennä kotiansa, — tuumi Tapani, — palelluttaa vain jalkansa!
— Miks'et ole pannut saappaita jalkaasi, poika? — kysyi Luottonen lempeästi.
— Ei ole saappaita, — vastasi poika surullisna.
— Miksei isäsi ole saappaita laittanut?
— Ei ole isääkään! — vastasi lapsi huolettomasti.
Tämä vastaus kävi ukko Luottosen sydämmelle. Miten tuokin lapsi saanee kasvaa, kun ei edes tunne isän rakkautta…?
Sanaa sanomatta otti hän pikku Anttia kädestä ja talutti häntä pitkin tietä aina kirkolle asti.
Siellä sitte poikettiin erääsen taloon, jonka portille oli maalattu kaksi kannuksilla varustettua saapasta, alla seuraava kirjoitus: "Tapani Filtsik, Suutari-Mestari".
—- Ottakaa tuon lapsen jalasta mitta ja tehkää hänelle pari saappaita, minun kustannuksellani! — virkkoi sisällä ukko Luottonen.