Filtsik katseli lasta kotvasen ja virkkoi:
Minulla sattuu par'aikaa olemaan valmiina semmoiset saappaat. Panen vetoa, turkkini vanhaa liiviä vastaan, että ne sopivat pojalle.
Saappaat tuotiin, sopivat todellakin aivan hyvin; ihan kuin valetut jalkaa varten.
Lapsikos iloitsi, kasvot riemusta loistivat ja hauskasti hän käydä tepasteli ukon perästä pihalle.
Ulkona olivat pilvet sill'aikaa hälvenneet. Ukko Luottosen astuessa pihalle paistoi jo päivä täydeltä terältänsä ja taivas loisti kirkkaana. Ruohotkin tien varrella hänelle hymyilivät, jopa sadevesi lammikotkin.
Ukko tunsi rintansa kevenevän, aivan kuin olisi uutta ilmaa hengittänyt.
— Annapas tänne kätesi, poikaseni! Sinulla on niin lämmin käsi. Tuletko minun luokseni?
Lapsi katseli ihaillen saappaitansa ja vastasi:
— Menisin Anna tädin kattilan luo!
— Älä mene; tule minun kanssani. Kas nyt ollaan kotona jo, tässä me asutaan, tässä talossa, jossa tiilikatto on.