Eikä ihmekään, kun ei piirikunnan herroilla koskaan ole ollut lemmityitä Majornokista; niihin paikkoihin ovat näet rakennuttaneet maanteitä, minne heillä on ollut asiata.
Tuossa on esimerkiksi Csoltón maantie, tasainen kuin permanto; siitä saavat kiittää Bitron Liisaa, kun taasen Karanesaljan kunta saa samasta syystä kehua Juhana Verisen vaimon ihania kasvoja.
Semmoinenhan tämä mailma on, että kauniin naisen kasvot voivat antaa koko paikkakunnalle somemman muodon.
Mutta Majornokin kylä teki poikkeuksen tällä kertaa.
Piirikunnan varamaamittari, joka piirsi maakarttaa, jätti, kuten kerrotaan, siitä pois maantien. Komitaatin [komitaatti, kreivikunta; vastaa johonkin määrin meidän läänejä. Suom.] esimiehet jo lupasivat maksaa satakahdeksankymmentä floriinia setelirahaa läheiselle Hontvárin komitaatille, jos tämä ottaisi rakentaaksensa maantien; mutta eipä se siitä huolinut, vaikka olisi maksettukin. Kyllä vielä saa niskoillensa kaikki haukkumiset ja kiroukset tuo jalo komitaatti Majornokin tien tähden!
Mutta jos Filesik vain olisi tahtonut, niin olisi Majornokiin saatu tie, vaikka punaisella marmorilla kivitetty… Ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta hän hylkäsi herra varatuomarin jalon tarjouksen. Olisipa hänelle itsellekin hyvää tehnyt. "Taivaan taaton suutarilla" olivat näet maalliset asiat sangen huonolla kannalla. Viime viikolla tarvittiin turkeista hopeinen solkikin "paitaan". Siellä se on siitä saakka ollut Saara-muorin arkussa.
Mutta häntä ei niinkään joutavasti pilkattu taivaan taaton suutariksi, sillä hänen "kundinsa" auttoi häntä hädän suurimmallansa ollen. Alkoi näet tulla postissa nimettömiä kirjeitä, jotka sisälsivät kymmenen, kaksikymmentä, jopa viisikinkymmentä floriinia rahaa. Entiset tuntemattomat, äkkiä rikastuneet velalliset täten muka lähettivät lainaamansa rahat, samalla sulimmat kiitokset, lausuen. Onpa sentään mailmassa rehellisiäkin ihmisiä.
Alussa hän uskoi asian todellakin niin olevan, kuin kirjeessä kuului; jolleivät olleetkaan hänelle itselle velkaa, niin saattoivat olla hänen isällensä, jonka nimi myöskin oli Tapani. Kummallista vain, mistä isävainaja oli voinut noin paljo rahoja lainaksi antaa?
Ja kun kerran epäilykset heräsivät, niin selkeni koko asiakin päivän selväksi. Hän lähetti takaisin jokainoan rahakirjeen varatuomarille.
Kun tohtiikin lahjoja Filesikille lähettää? Pitäisipä miehen tietää, että Filesikin iso-äiti oli tuota kuuluisaa Beeskyn sukua, ja niin edespäin.