Eipä enää rahakirjeitä tullutkaan, mutta kyllä alkoi sen sijaan olla runsaasti surullisten sanomain tuojia.
Filesikin kaunis Teresa muka on vaarallisesti sairastunut. Kaikki mitkä häntä ennen huvittivat on hän hylännyt: mukavuuden, prameuden, kalliit ruo'at, rohtopullot; vain rakasta isäänsä tahtoisi hän nähdä. Eipähän Teresa parka niin paha tyttö olekaan!
Hänen kaihonsa kävi niin kovaksi, että vihdoin täytyi itse varatuomarin lähteä ukkoa noutamaan.
— No, vaari: nyt otan teidät mukaani, jos tahdotte tai ette. Älkää estelkö sairaan tyttärenne tähden.. .
— Minulla ei ole tytärtä!
— Tulette kanssani, mars!
— Pyydän nöyrimmästi, en voi lähteä. Kovin on töitten kiire. En voi tulla!
— Tulkaa sentään edes minun tähteni! — puhui varatuomari ystävällisesti.
Filesik huokasi. Ehkä se oli ensimmäinen huokaus hänen eläissään.
— Ettekö tule? Kiellätte siis oman lapsenne?