— Niin, pyydän nöyrimmästi.
— Te olette yhteiskunnan hylkyläinen!
— Ei ole sekään mahdotonta. Mitäs minunmoinen vanha suutari muuta olisikaan.
Nuori herra sekä lupasi että uhkasi, mutta kaikki puheet kimpoilivat turhaan takaisin tuosta kivikovasta sydämmestä.
— Vangitkaa, armollinen herra, pankaa rautoihin, niin tulen vaikka minne, kun vain voitte.
Vihdoin täytyi kuin täytyikin lähteä kotiansa ilman suutaria tuon mahtavan herran, joka hallitsee koko paikkakuntaa.
Mutta hänellä oli viekas heitukka Mikko Huotra, joka kotimatkalla keksei oivan sotajuonen.
— Hyvinpä tunnen Filesik ukon, armollinen herra! Tulisipa perässämme, kuten porsas jyvävakan perässä, jos…
— Puhupas!
— Jos varastaisimme hänen turkkinsa. Hän, näetten, niistä enimmän pitää. Kovin omituinen mies…