— No varasta ne häneltä mitä pikemmin!
Eipä entinen sotamies enempää käskyä tarvinnut. Vallankumouksen ajoista asti ei hänen haltuunsa oltu näin tärkeätä tointa uskottu. Toista oli silloin… mutta hän ei viitsi kertoa, ei häntä kumminkaan uskottaisi.
Sillä välin kääntelihen sairas levottomasti hienossa vuoteessaan, vavahtaen joka kerta, kun rattaitten rapinaa kuului. Hän nousi toisen kyynäspäänsä nojaan kuuntelemaan, laihtuneet kädet pitkien hiuksien peittäminä, jotka levisivät valkoiselle yöpuvulle.
Kaikkea on yllin kyllin, mitä suu, silmät toivoa saattavat, mutta kumminkin hän on köyhin olento mailmassa, sillä häneltä puuttuu terveys ja vielä jotain muutakin, nimittäin rakkaus.
Lempi vain polttaa, on hänetkin jo polttanut; oikea rakkaus taasen lämmittää, eikä hänen ole koskaan ollut niin vilu kuin nyt.
Ei mikään ole mieleistänsä; miestä, jota hän on lempinyt, ei hän nyt voi kärsiä; parasta olisi hänen olla valvomatta vuoteen ääressä ja jättää sairas yksin. Vuodekin on kova, vaikka vaatteet ovat silkkiset, pehmeitä höyheniä sisällä; turhaan sitä tavan takaa palkolliset laittavat.
Aivan toista olisi maata kotona köyhän isän asunnon uuninpankolla, paljon parempi iltaisin avoimen ikkunan ääressä saada, kuulla Majornokin kirkonkellojen iltaläppäystä ja peittää palelevat jalkansa isän kuuluisilla turkeilla.
Sitä hän ajatteli, siitä näki yöllä unta ja kas kummaa — kaitselmus oli hänen anomisensa kuullut; aamulla herätessään oli kauniin, punaisen peitteen päällä leveänä vanha tuttu: turkit.
Tuossa näkyivät samat kukat, punaiset tulppaanit, jotka sitä niin kaunistivat, ja samallaisia ilmestyi Teresan vaaleille poskillekin. Viimeinen ilo on ihan yhtä suloinen kuin ensimmäinenkin on joskus aikoja sitten saattanut olla.
Mikko Huotra oli näet pitänyt sanansa ja hyvin asian arvannut. Kun Filesik yöllä tuli kotia "Palttinapaidasta", huomasi hän asuntonsa oven auki murretuksi ja turkkien paikan olevan tyhjänä. Tuo suuri naula oli paljaana, orpona, koko komeudeltansa riistettynä. Ja almanakka sanoi lokakuun viimeiset päivät olevan käsissä. Talvi jo teki tuloansa.