Pekka parka! Eivät auttaneet rukouksetkaan; niitä ei kuultu. Täsmälleen vuosi mainitun tapauksen jälkeen eräänä myrskyisenä aamuna herätessämme, häilytteli tuuli hänen avonaista kamarinsa ovea, jonka yliseen saranaan hän oli itsensä hirttänyt; suurten rasvanahka-saapasten korot kamalasti kolahtelivat toisiinsa.
Nytpä kunkin mieleen muistui, miten Paavo oli sanonut itsensä paholaiselle myyneensä, minkä kontrahdin ehdot hän nyt olikin näin rehellisesti täyttänyt. Muistuteltiin kaikkia hänen silloin lausumiansa sanoja, eritoten mitä hän oli Rihmasen muorista maininnut.
Tuo Rihmasen muori oli jo aikoja sitten ollut noidan nimessä Bodokin seuduilla. Hänpä noitui muka lehmät, jos ne lakkasivat lypsämästä; jos taasen joku kovasti sairastui, oli se varmaan Rihmasen muorin taikakonsteja. Kun kunnianarvoisa pastori sai vatsanväänteitä, jottei, voinut saarnata, tai kun rakeet pieksivät seutua, niin oli se kaikki Rihmasen muorin toimesta.
Tämä Rihmasen muori pesi Pekka paralle. Tuo sana "pesi" ei ylhäisissä salongeissa merkitse mitään, mutta rahvaan kesken osoittaa se lähempää suhdetta. Joka pesee vanhallepojalle, hän on tuon vanhanpojan kaikki kaikissa; se ihminen häntä kunnioittaa kautta koko elämän ja suree hänen haudallansa. Tämä on yhtä lajia avioliittoa, jonka siteenä ei ole pyhä lupaus vaan tukku pesuvaatteita.
Rihmasen muori oli saattamassa Paavo parkaa hautaan.
Tämä tapahtui syksyllä. Seurasi sitte tuima pakkastalvi. Maa oli valkoisen lumivaipan peittämänä, kuten runoilijain on tapa sanoa, ja puitten huuteiset oksat vinhan tuulen puhaltaissa, rätisivät rapisivat, kuin luut luurangossa.
Joka kerran on käynyt Bodokissa, ehkä muistaa aivan hautausmaan vieressä pienen valkoisen talon, jonka ikkunat ovat hautausmaata päin. Äitini sen sinne tahtoi rakennuttaa. Tässä talossa asuimme, missä kaikki oli niin kolkkoa, niin surullista.
Ja päälle päätteeksi tuli Lucian päivä, jolloin noidat yöllä ovat liikkeellä.
Elävästi muistan semmoisen päivän, sen joka seurasi Pekan hautajaisia.
Paimenpojat valmistelivat taikojansa, rengit sipulilla maalailivat ristejä tallin ovelle estääksensä noidan voimaa sisään pääsemästä; me lapset katselimme noita puuhia ja odotimme vavisten illan tuloa.