— Olkoon tahtosi, poikani!
— Noitten kellojen äänen luulen tekevän hyvää.
— Kyllä saat kuulla, poikaseni…
Lampuri läksi. Läksi tuon julman miehen luo, joka on hänen verivihollisensa. Mutta mistä syystä he oikeastaan ovat vihamiehiä keskenänsä? Turhuuksia; yhteinen laidun on ollut syynä; molemmat lampurit syöttävät toistensa harmiksi parhaan ruohon; tuosta syntyy harmia, harmista viha, vihasta riita.
Puolenpäivän aikaan koputti lampuri naapurinsa ikkunaan.
— Kuuletkos, vanha lurjus, Martti! Minä olen täällä, naapurisi
Demetrius. Tulin hakemaan erästä kukkaista.
— Astu sisään, koska kerran olet tänne saakka tullut!
— Annatko tyttäresi? Häh?
— Tule sisään ensin, jotta saan edes naamasi nähdä.
— Kiero mies! En tyttöä itselleni kosi, vaan pojalleni.