Ja nyreissään heitti hän kaikki maahan.
Yksi niitä, nimittäin tuo musta kivi, kieri ihan tehtailijan jalkoihin.
Hän otti sen käteensä, koputteli sitä sormillaan ja katselipa vielä nenälasienkin takaa.
— Kas vaan, hienoa, parasta lajia kivihiiltä! Mistä tätä olette löytäneet?
— Pikku siskoni maapalstalta mursin sitä isosta kivilohkareesta. Siellä on maan sisusta tuollaista täynnä.
— Kuules, poikaseni, — virkkoi tehtailija seisaalle nousten, — tiedätkö, että olette rikkaita, oikein upporikkaita ihmisiä!
Pikku tyttönen, joka vasta nyt alkoi tarkemmin katsella vierasta, lakkasi itkemästä ja katsoa tuijotti hänen harmaata tukkaansa ja pitkää hallavaa partaansa. Oli jossain saduissa kuullut samallaisista miehistä kerrottavan.
Emerik taasen ummisti silmänsä eikä tohtinut niitä pitkään aikaan avata.
Mutta kyllä hän ne sentään avasi, kun asiasta tuli täysi tosi. Tietäähän joka ihminen, mitenkä Csoltón kivihiilikaivos keksittiin ja avattiin.
Löydettiinpä kaivokselle keskustakin… ei kansa ole niinkään tuhmaa… osaa se miettiä, kun vain viitsii… ja on olemassa lääninhallitusta korkeampi valta… puhukoon Filesik mitä tahansa, hän on jumalaton mies, pakana.