Kaikki suuret herrat tulevat Csoltoosen ja Bodokiin vaunuhevosia talonpojilta ostamaan, ja käypä silloin välistä niinkin… ainakin virkkoi muinoin Paavo Välkkyvä Belédin kreiville, kun tämä häitänsä valmisti: "ei siitä naimisesta mitään tule tänä talvena, sillä minun molemmat varsani ovat vielä liian nuoret ja samaten olisi aivan varhaista valjastaa Juhana Tappuraisen varsoja; muualla ei kasva koko mailmassa moisia hevosia."
… Kyllä jo kasvaa; Juho Oksanen on heiltä urkkinut taidon ja on kasvattanut neljä semmoista varsaa, että kun ne kiitävät läpi Csoltón ja Bodokin, ihmiset rientävät ulos ihmettä katsomaan ja kalpeiksi kateudesta käyvät.
… Harjat palmikoittuansa, nosti Juho valjaat selkään. Toinen vetohihna oli niin pahassa solmussa, että tuskin auki sai. Tuliset oriit levottomasti polkivat jalkaa ja viuhtoilivat hännällänsä.
Tallin ovi oli auki; ilmestyi kaunis, punaposkinen nuori vaimo oven suuhun — mutta ei huomannut Juhoa, hän kun oli "Mustan" takana.
Ei Juhokaan vaimoansa ensin huomannut, mutta ei aikaakaan, niin kuuli hänen kuiskailevan… katkonaisia sanoja, joita ei näin kaukaa enää oikein tähdännytkään. Kenen kanssa mahtoi puhella?
"Sano hänelle, että menen häihin, mutta sitte… en vielä tiedä, miten käy…"
Klaaran sanat nämät olivat, sen hän kuuli selvästi. Sitte vastasi käheä, yskänsekainen ääni, vaan sanoja ei voinut erottaa. Mutta Klaaran kuiskutuksen hän taas kuuli:
"Kaksi ruusua on oleva rinnassani, varro siellä… ole hamppulikojen luona."
Juho pudotti kädestänsä suitset, kovasti kolisivat permannossa soljet ja renkaat, mutta ei vaimo siitä ollut millänsäkään.
"Jos pudotan kädestäni punaisen ruusun maantielle, niin pysy poissa, mutta jos pudotan valkoisen, niin voit tulla."