Nyt oli vain vielä puhuteltava Mujkóa ja kysyttävä, oliko hän suostuvainen. Kyllä hän suostui siekailematta, ja kun kuningas mainitsi hänen uuden virkansa, ei hän ollut pysyä nahoissaan liikutuksesta ja pyysi hänen majesteetiltaan vielä sitä armoa, että koska hän halusi rikkoa välinsä menneisyytensä kanssa, hänet vapautettaisiin tähänastisesta nimestä, joka aina toisi ihmisten mieliin narrin.
»Miksi sinä häpeät ammattiasi?» moitti kuningas. »Minähän olen sinut narriksi nimittänyt. Ja se on itsessään suuri hulluus. Voinko minä nimittää jonkun viisaaksi? Tai tekeekö se hänet viisaaksi? Toivoisin, että voisin sen tehdä! Nimittäisin koko maani järkeväksi. Mutta narriksi voin nimittää ja narrina pitää vain sellaista, joka ei ole mikään narri. Siis tiedä, että surullista on syntyä narrina, mutta elää ammattinarrina on peräti hupaisa juttu. Mutta ihmisen nimen laita on päinvastoin. Nimistä on suurin merkitys sillä nimellä, joka ihmisellä on syntyessään.»
Kaiken uhallakin Mujkó pysyi aikeessaan. Hän suuteli majesteetin viitan lievettä ja rukoili itselleen toista nimeä.
»Haluan sitä tulevan vaimoni takia», lisäsi hän perusteluksi.
»No hyvä on, Mujkó, sinulle myönnetään sekin, mutta riennä nyt kappeliin.»
Mujkón poistuessa leikki kuninkaan huulilla ilkikurinen myhäily. Hän ajatteli: »Sinä olet ajanut minut monesti umpikujaan, veijari, mutta viimeisen umpikujan valmistan minä sinulle», ja kutsuttuaan luoksensa erään kirjuri-ylioppilaistaan käski valmistaa aateliskirjan Mujkólle. Uuden aatelismiehen nimeksi tulisi Bolondóczy. [»Bolond» merkitsee unkarinkielessä »hupsu»; uusi nimi oli siis samaa kuin »hupsu Dóczy».]
(Sitä voi Doczykin pitää itseään vastaan tähdättynä nuolena, jos kuulee jutun.)
Kun vastikään nimitetty tuomiorovasti oli lopettanut Vucan ja Korjákin vihkimismenot kirkossa, jossa oli läsnä suuri joukko hovivirkailijoita ja ikävystyneitä ylimyksiä, seisoi jo Mujkó siellä rinnallaan Maria Schramm odottamassa vuoroaan.
Ylimykset vaihtoivat merkitseviä silmäyksiä eivätkä tauonneet kuiskaamasta: »Tämän kaiken me olisimme voineet saada.»
»Niin, ellei kuningas olisi ollut niin itsepintainen.»