Kuningas on suurempi herra, mutta ei kaikista hänenkään sanoistaan kehity tähkäpäätä; niistäkin menee moni hukkaan, monessa ei ole laisinkaan siemenitua. Jos kuningas on viisas, ei hänen tule puhua paljoa (ellei hän ole, tulee hänen puhua vieläkin vähemmän), sillä pienempi paha on, ettei hänen jokaisesta sanastaan kehity tähkäpäätä, suurempi paha on, jos moni sana työntää tähkäpään, vaikkei olisi tarviskaan. Niinpä hänen on pidätettävä paljon siitä vähästäkin, mitä hän voisi puhua.
Mitä tapahtui nytkin? Vain paholainen olisi voinut sen keksiä!
Helluntaiksi kuningas meni Várpalotan huvilinnaan. Se oli kuninkaan meluisa nuorenmiehen asunto (rouva Ujlaky oli kastanut sen »Kiirastulilinnaksi»).
Kim kuningas halusi viettää iloisesti päivän, pari, vetäytyi hän sinne uskottujen tovereittensa kanssa, Czoborin poikien, nuoren Kanizsayn, Paul Guthin, Gregor Rozgonyn, lyhyesti, eräitten ikäistensä ylimysten seurassa. Hänen italialaiset opettajansa, hänen oppineensa ja valtakunnan mahtimiehet, jopa Szilágyikin, olivat sen näin järjestäneet.
Juventus ventus: saakoon hänen päänsä levähtää paljosta oppimisesta ja nauttikoon hän myöskin nulikkavuosien iloista.
Siellä voivat nuoret miehet syödä, juoda, telmiä, painiskella, lyödä palloa, mitä vain teki mieli. Monesti he paiskasivat nuoren kuninkaankin maahan, eikä se ollut majesteettirikos, sillä Várpalotassa oli nimenomaan suuri tasa-arvo elämän erikoisuutena. Jääkööt hovitavat Budaan.
Tänäkin vuonna he olivat kerääntyneet helluntaiksi linnaan.
Kuningas itse tuli Mujkó-nimisen narrinsa kanssa helluntain edellisenä perjantaina. Suurin osa tovereista saapui lauantaina aamupäivällä, vain Stefan Báthory vasta myöhään illalla karauttaen paikalle kuuluvalla tammallaan, Lipityksellä.
Häntä tervehdittiin meluavasta.
»Mistä sinä tulet? Missä olet näin kauan kuhnustellut? Ei kai sinulla ole ollut seikkailua?»