»Päivällistä ja majapaikkaa», vastasi Rostó, »hevosille tallia ja rehua. Annatteko vai ette?»
Tämän kuultuaan majatalon isäntä riuhtaisi lakin päästään ja huusi täyttä kurkkua majatalon sisähuoneisiin: »Äiti, äiti, vieraita on saapunut!» Sitten hän kääntyi tulokkaihin päin: »Heti paikalla saatte mitä haluatte, olkaa vain hyvät ja astukaa sisään.
Isännän huudoista sipsutti esille vanha äiti, jolla oli jäykäksi silitetty valkoinen palttinahilkka, laahustavat tohvelit, valkoinen esiliina ja vyöllä kaliseva avainkimppu. Voi nähdä, ettei hän ollut uskonut pelkkää huutoa, vaan tuli itse omin silmin katsomaan sitä suurta ihmettä, että »Oravaisessa» oli vieraita.
»Ai, ai, siis todella… ah, pikku kullat» (hän katseli kauniita tulokkaita tarkoin); »jokaisen tomuhiukkasen puhallan pois istuimiltanne, kun olette näin kunnioittaneet meitä. Minulla on hanhia ja kanoja, jokainen niistä karhun kokoinen.»
Ja hän hyöri ja pyöri kuin hyrrä, ja vanha palvelijatarkin pääsi liikkeelle, ja neljännestunnin perästä alkoi sellainen keittäminen ja paistaminen, että kaikki Szentgyörgyin ja Garan koirat kokoontuivat keittiön eteen ahmimaan sieltä tulvivaa hienoa tuoksua.
Muuten ei majatalolla siihen aikaan ollut paljon merkitystä, kun jokainen talo oli vieraille avoin, Majatalo ei ollut niin tuiki tarpeellinen vieraita varten, kuin paremminkin porvareita itseään varten, sillä mitäpä he kotona ikävissään tekivät varsinkaan milloin heillä ei ollut vieraita? Sitäpaitsi miellytti senkin synkän vuosisadan ihmisiä päästä porvarillisesti joskus ulos ja elää hetki aviovaimotta.
Sen ajan porvarit olivatkin jäyhiä miehiä, vähän toisenlaisia kuin nykyiset. He kuluttivat yhä maineen leipää, jolla he jo niin kauan olivat ravinneet itseään. Heidän muistissaan ja perimätietona eli vielä suuri vallankumous, jolloin Budan porvarit Ludvig-pappinsa johtamina juhlallisesti syöksivät paavin pyhän Pietarin istuimelta.
Paavi ei tätä päätöstä noudattanut, mutta sehän on hänen yksityisasiansa. Voitto oli kuitenkin heidän.
Ne nauttivatkin siitä, mutta suurten tekojen muistosta voi iloita vain viinilasin ääressä puolueettomana alueella, missä samalla voi hiukan meluta. Lyhyesti, majatalo oli porvareille itselleen välttämätön.
Mutta yksi riitti kaupungille, kahta se ei tarvinnut. Sen johdosta oli »Oravaisen» ja »Puhvelin» välillä ankara kilpailu, jopa niin sanoaksemme ikuinen sota.