»Viiniä me haluamme ja parasta lajia, yksi, kaksi, kolme, heti!»
Hän toi heille viiniä ja hieroi kummastuneena silmiään.
Näistä kahdesta soreasta upseerista oli sillä välin tullut kahdeksan.
Nämäkin vaativat viiniä, ja kaksi ensiksi tullutta alkoi udella:
»Onko totta, että Szelistyen naiset ovat majoittuneet tänne?»
»En tiedä, mistä he ovat, mutta vastikään tuli tänne kolme naista erään vanhan herran seurassa», vastasi isäntä joltisenkin ylpeästi.
»Ovatko he hyvin kauniit?»
»En ole tarkkaan katsonut — pyydän alamaisimmin…»
»Olette narri, Korják, tietysti he ovat. — Mutta missä he nyt ovat ja mitä he tekevät?»
»He haluavat päivällistä.»