Isonenäinen selitti heille: »Tuo on loihdittu kuva; sillä on ihan tarina.»
»Ah, todellako?»
»Kuningas Andreas toisen mukana taisteli pyhässä maassa myöskin muuan maalari, Drumont-niminen, joka ilmeisesti oli liitossa pirun kanssa. Saatuaan tiedon puolisonsa murhasta tuli kuningas rajattoman murheelliseksi, varsinkin koska hänellä ei ollut yhtään kuvaa vaimostaan eikä hän näin ollen milloinkaan enää saisi nähdä rakastettunsa piirteitä. Ritari Drumont sanoi hänelle: Näin kuningattaren usein Visegrádissa, maalaan hänen kuvansa ulkomuistista. Hän maalasi siis kuvan, ja kun häneen taistelussa sattui sarasenilaisen nuoli ja kuningas ratsasti hänen luokseen, sanoi hän ympärillä seisoville: Avatkaa rensselini ja antakaa kuninkaalle sieltä löytyvä palttinakangas! Kuvaa katsellessaan huudahti kuningas: Se on tosiaankin kuninkaallinen puolisoni, mutta mitä oletkaan tehnyt, poloinen Drumont, olethan maalannut hänet selin katsojaan, enkä nyt enää koskaan saa nähdä hänen piirteitään. Kuoleva kohottautui kyynärpäittensä varaan ja sanoi: Älä ole suruissasi, kuningas, ripusta kuva sisäsaliin, jossa vastaanotat väkeä, ja kun joku kerran sanoo sinulle totuuden, kääntää kuningatar kasvonsa teihin.»
»Kuningatar ei tietenkään ole kääntynyt», huomautti muuan roteva poika, joka puoli tuntia sitten oli ollut varjostimen kantajana.
»Kyllä sentään. Tarina kertoo kuvan muinoin riippuneen Andreaksen neuvottelusalissa. (Isäni osti sen eräästä dalmatialaisesta luostarista.) Kuva pysyi pitkän aikaa sellaisenaan, mutta kerran hyökkäsi muuan keltaisen käskykirjeen suututtama pienaatelinen paljain punaisin käsivarsin kuninkaan saliin huutaen: Kuningas, sinä olet sokea ja häijy — nyt saat rangaistuksesi! Tällöin kuva kääntyi ja katseli kasvot läsnäoleviin päin kuningasta ja aatelismiestä, joka pelästyi niin tämän ihmeen nähdessään, että syöksyi päistikkaa palatsista.»
»Hitto vieköön», sanoi eräs toinen noista julkeista lakeijoista, »jos minä olisin hänen majesteettinsa, käskisin viedä kuvan Budaan, suoraan neuvottelusaliin».
Isonenäinen nuorukainen hymyili ja sanoi hiljaa: »Jättäkäämme se tekemättä, ystäväni. Sillä kuvaan liittyvä taikausko on joko väärä, ja silloin sen kuljettaminen ei maksa vaivaa, tai se on tosi, ja silloin minun täytyisi alinomaa heittää neuvonantajani ulos salista, koska he eivät puhu totta, tai kuvan, koska se ei käänny.»
Tällä hetkellä meni kärpännahkaviittainen kuningas suoraan puhujia kohti, jolloin isonenäinen astui muutaman askeleen häntä vastaan.
»Onko teidän majesteettinne tyytyväinen?» kysyi kuningas hiljaisella äänellä.
»Sinä olet suoriutunut aika hyvin, Mujkó. Olenhan aina sanonut, että on vain vaikea päästä kuninkaaksi, muu sujuu sitten helposti.»