»Hm, näen, että teillä on terävä kieli.»
»En sano enää sanaakaan, jos nuori herra on vihainen.»
»Sanokaa vain mielipiteenne, koska kerran olette aloittanut.»
»No, minä arvelin, että päivällistä syötäessä on läsnä sekä aterioivat että palvelevat.»
»Totta kyllä. No entä sitten?»
»Ja silloin olisi mahdollista, että minäkin pääsisin palveluskunnan joukkoon; minun pitäisi vain pukea liveriin.»
»Hm», sanoi isonenäinen, »eihän se ole vallan mahdotonta, mutta…»
»En vaatisi sitä ilmaiseksi, tai kuinka…» sanoi nyt Korják siirtyen asian pulmalliseen puoleen, ja hakiessaan taskustaan esille kaksi taalaria hän katseli ensin ympärilleen, oliko kukaan näkemässä, ja sujutti sitten rahat hienolla tavalla nuoren miehen takin taskuun.
Isonenäinen hymyili tälle tempulle, mitä Korják piti hyvänä enteenä.
»Eihän asia ole vaikea, ja katsokaas, minulle se kuitenkin on… kovin tärkeä. Monilukuisten lakeijain joukossa ei minua ollenkaan huomata.»